Kun avaan silmät, näen pimeää. Kun pistän ne kiinni, näen maailman.

Kello on jo ihan liikaa, eikä uni tule.

Ajatukset painaa mieltä eikä mikään auta siihen että pääsisin niiltä rauhaan.

Nyt edessä on tyhjä sivu, kuppi maidolla ja sokerilla maustettua spice teetä.

Eiköhän tästä jotain tule irti.

           Viime ajat on ollu kaikissa asioissa mulla ihan helvetin outoa. Päivät ja ihmiset on vilissy silmissä. Välillä ahdistaa ja välillä pystyy nauttimaan omasta olostaan. Ajatukset ei pysy kasassa ja heti kun saa jostain kiinni, niin se katoaa mielestä. Im supposed to stay quiet, but it hurts me.

           Koulu ei oikein suju taaskaan. Ahistus vie kaiken jaksamisen kouluun. Toivottavasti saan jonkun lääkityksen lähi-aikoina niin yks asia vähemmän minkä kanssa tapella. Kaverit on välillä jättänyt mut yksin, mut tänään oli kiva huomata se et on mulla silti kavereita. Jotka kuuntelee. Ja ymmärtää.

            Miten nyt voikaan olla siitä huolimatta näin yksinäinen fiilis? Miksi kaikki on niin herkkää ettet uskalla koskea mihinkään? Niin paljon kysymyksiä jotka vaivaa mun mieltä. Teenkö oikeita valintoja itekkään aina? En varmaan... Miten niistä pitäs sitten ottaa vastuu?

Tarviin uuden kupin teetä.

             Yks kysymys tänään on pyöriny mun päässä kuitenkin enemmän kun mikään muu. Jos rakastaa toista, niin tarviiko siinä yrittää muutta toista niissä asioissa mistä ei pidä? Ehkä se sitten on niin..? Miks yrittää muuttaa ihmistä ketä rakastaa, ei siinä oo mitään järkeä, sitä rakastaa toista sellasena kun hän on.

             Haluisin olla vapaa tunteista. Ainakin pahoista sellasista. Ehkä se lääkitys auttaa jotenkin mua eteenpäin pääsemään siihen edes jonkin näköiseen siedettävään olotilaan. Se on niin perseestä kun itellä on niin paska olla, ja se heijastaa kaikkeen mitä sä teet. Ajoittain tuntuu siltä että ois vaan helpompi vetää piuha seinästä ja olla heräämättä. Mä tunteilen ihan liikaa. Ois niin täydellistä vaan olla ja nauttia elämästä ja kaikesta mitä siinä tuleekaan.

             Mä en oo tehny aina oikein. Välillä tuntuu että mussa ei ole muutakun virheitä. Kaikista paskin osa on se että koska mä olen itse niin paska, niin mä väitän muita paskoiks vaik syy on mussa itessäni. Ihmiset on vaan omia itsejään ja kuka vittu minä olen sitä muuttamaan, tuo vain muille painetta siitä että niiltä odotetaan jotain. Mä en välillä ees ite ymmärrä itteäni niin miks muiden pitäs mua ymmärtää? Ei pidäkkään. 

Life's biggest battles, often are fought alone.

           Elämä on välillä ihan helvetin rankkaa, mut minkäs sille teet. Paskaa tulee, paskaa menee.

          Ähh... Tuntuu tosi turhautuneelta nytten että näitä ihmissuhde ongelmia on... Vaikka vastaus on suoraan nenän edessä niin miksei sitä voi vaan tajuta? Miks kaikkea pitää jatkaa ja turhautua. En mää jaksa helvetti tapella päivittäin jostain turhasta paskasta, haluun vaan ottaa ihan rauhassa ja olla ottamatta mitään itsestäänselvyytenä. Haluun puhtaan paperin jolle ruveta piirtää jotain paljon hienompaa. Miks kaikki pitää aina olla niin helvetin radikaalia? Tahtoisin vaan ottaa chillisti. Naurattaa tällä hetkellä tämä ylireagointi kaikessa. Jotain muutosta on tultava mutta ei siitä nyt tarvihe stressaa. En jaksa nyt pitkitellä mitään. Turhaa. Ihmiset tuntekaa nyt peppukipeyttä tästä mutta jos rakastaa toista niin ei halua satuttaa sitä, enkä mä halua satuttaa.

Jos sä et halua niin sano se mulle päin naamaa

Älä kiertele ja aiheuta turhaa draamaa

Ei kaikki ole pelkkää paskaa ja pahaa

Avaa silmät hyvälle ja älä kanna kaunaa.

          Nyt kolmannen tee kupin jälkeen voin ehkä vähän rauhallisemmin mielin mennä nukkumaan, ehkä joku kuulee tämän avunhuudon ja tajuaa. Nyt ozzyn Mama i'm coming homen jälkeen menen nunnuun ja teen huomisesta muutoksen. Muutoksen koko mun elämään. Why? BECOUSE I FUCKING CAN!

Hyvää yötä ihmiset.

Puhukaa mulle enemmän

T: Ameebanne.

I have lived the best i can, does this make me not a man?

Fiilis pohjanen teksti tulossa.

En taaskaan oikeen tiiä mistä alottaa. Aika paljon mistä kirjottaa. Sinänsä elämä on alkamaisillaan löytää tasapainoa. Silänsä nyt tuntuu et oon taas pudonnu kyydistä.

Melkeen kaikki painostaa mua kokoajan johonkin. Kokoajan pitäs olla jotain tekemässä vaikka aamusin nouseminen tuntuu päivän suurimmalta työltä. Ei aina jaksa. Kello on nyt ties kuinka vitusti eikä uni vaan tuu vaikka kuinka yrittäiskin. Tälläsinä hetkinä mietin vaan että mitä vittua mä teen elämälläni. Mä vaan masennun uudestaan ja uudestaan vaikka kuinka hymyilen ittelleni ja muille ja sanon olevani kunnossa. Suurimmaks osaks mä olenkin. Mutta toisina hetkinä tuntuu siltä että tekis mieli vaan kadota.

Koulun kanssa menee vaihtelevasti. Joka ikinen kerta kun jätän menemättä kouluun teen tietosen valinnan että tuhoon itteeni. Kumpa vaan löytys joku muukin motivaato kun huoneen ovelta huutava äiti aamuisin joka repii väkisin ylös vaikka -ei jaksa-. Ei fyysisesti, vaan henkisesti. Kai sitä pitäs ihan oikeesti alkaa ajattelemaan tulevaisuudenkin kannalta. Mutta kun kaikki on niin ailahtelevaa. En ikinä saa pysyvää motivaatiota kun jossain elämän osa-alueessa tulee jotain mikä sitten pistää taas lahoomaan maahan. Miksei mikään vaan auta mua? Pakko päästä puhuun jollekki. Perjantaina on koululla tapaaminen jatkosta. Joudunkohan menee kympille tai ammattistartille vielä ysin tuplauksenkin jälkeen?


Ei tästä saatanan elämästä välillä vaan tule yhtään mitään. Miksen vaan vois olla tasapainossa? Edes vähemmän onnellinen ja masentunut, kun välillä tosi onnellinen ja välillä erittäin masentunut.

Vois vaan kuolla pois.







 

The face I see, every time I try to sleep. Staring at me crying.

Ihan ensimmäiseksi kuunnelkaa tämä biisi ja keskittykää sanoihin.

I'm a prisoner of regret 

                Kun jotain kusee niin huolella ettet ite ees tajua sitä miten pahasti oot kussu jonkun asian, niin sittenkun viimeinkin tajuat että oot tehny paskasti niin herranjumala se saatanan fiilis. Et voi enää tehä asialle vittu enään yhtään mitään ja jumalautasaatanavittuhelvetti.

Feelatkaa.

             No mitäs mulle muuta? Tänään alko tetti ja aika jees kun työ on sitä että pussitat yksitellen jotain perhanan piuhoja joku neljä tuntia ja tunnin leimaat tarroja ja tunnin ruokis. Niinjoo ja kahvi tauot on vapaita ja kahvikoneista saa ilmasta Lattea (winning). Muutenkin siellä on mukavia ihmisiä ja saa sluibata.

             

             Viime viikko meni vaan ollessa kun ei mikään oikeen inspannu ja tylsäilin himassa tekemättä mitään. Torstaina failasin ja niin myös perjantai aamuna.

             Perjantaina lähin forssaan taasen ja ilta meni kirjaimellisesti vaan maatessa joka oli loppujenlopuks ihan kivaa ottaa vähän chilliä, mutta ite olin taas ihmisperse. Lauantaina oli Oonan synttäri bailut ja se menikin aika legendaarisesti. Toivottavasti ihmiset ei tapa mua siitä hyvästä että heitän pari kuvaa :'D 

Meemelin bailu kuva

Japen hieno kaljakannu

Siinäpä se synttärisankari ja kännimeeba.

Tää oli niin hieno bromance et oli pakko laittaa :'D

                Itse bileet oli totaalisen legendaariset! Kalja meni ja seura oli hyvää ja kaikki stressikin kaikkosi siinä :) Juteltii, tanssittii, juotii, paritettiin jappea ja pidettiin hauskaa! Oli tosi kiva huomata et eemeli ja jappe löys seuraa sieltä ku vähän kuumotti että ne lonettas jossai nurkassa :'D


                Sunnuntai oli silti viikonlopun paras päivä. Löhöilyä, siirappia ja derppausta. Best time of my life. Oli ihana huomata jotain asioita jotka oli sillä hetkellä vähän epävarmoja. Muutenkin sunnuntai vaan kruunasi kivan viikonlopun :)

Oli nyt tämäkin pakko laittaa tänne. Tässä näette meiän parisuhteen yhessä kuvassa.

             Nytten tämän hetken fiiliksiä on vähä väsyny ton tetin takia ja huone ihan täynnä paskaa koska kaappi lähti vaihtoon ja nyt tapellu ton uuen kaapin kanssa. Vaatteet ja tavarat levällää ja hermot menee. Muuten odotan tulevaa suht innolla. Haluun muuttuu ihmisenä. Haluun olla parempi jossain asioissa ja tehdä oikein. Ja niin aionkin nyt tehä.

             Ehkä tässä nyt oli tarpeeksi informaatiota tälle kerralle. Jatkan tappelua kaapin kanssa ja yritän keksiä jotain muutakin järkevää tekemistä. 

(Psst, käykää follaamassa tumblrissa jonka linkki on tossa sivussa ja follatkaa myös IG:ssä meeba666)

Kiitos ja kuitti

-Ameeba

So now is gold..?

“According to Greek mythology, humans were originally created with four arms, four legs, and a head with two faces. Fearing their power, Zeus split them into two separate beings condemning them to spend their lives in search for their other halves.”

~Plato’s The Symposium

             Törmäsin tälläseen tekstiin tumblrissa. Oli vain pakko pistää se tähän näin. En tiiä edes miksi. Kai tän tekstin näinkin voi aloittaa. Oli vain tosi ihana ajatus.

               Mitäs mulle kuuluu? Ihan hyvää itseasiassa! Jotenkin voinu unohtaa kaiken paskan taakan ja elää päivä kerrallaan. Päivä päivältä tapa elää ei oo ollu mikään sellanen mitä oon eläny. Kokoajan on pitäny stressaa jostakin turhasta paskasta tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin ihan hyvillä mielin tulevaan! Huomenna alkaa koulussa uus jakso ja pääsee taas panostamaan kun viime jaksossa tuli poissaoloja vähän liikaa. Kahen viikon päästä mulla ja eemelillä on dj keikka lauantaina ja sitä ootellessa oon nyt viime viikon harjoitellukkin aika paljon! Ihan järkevää ajanvietettä.

                Ahh mikä väsymys juuri nyt, sen takia tekstikin on vähän tönkkö mutta ei vaan inspaa kirjottaa mitään sen suurempia höpinöitä :)

                Päivä päivältä mulla menee paremmin ja paremmin. En jaksa stressata enää :)

               Viikonloppu meni sinä että peppi tuli käymään taas meillä ja ihanasti sekin aika meni niinku aina :) ! Jumitettiin meillä, nähtiin kavereita, luettiin tarottia (joista täytyy sanoa sen verran että ne osu kyllä niin oikeeseen että pitää useemminkin lukea niitä!), ja muutenkin höpöiltiin vaan :)

              Tänä aamuna peppi lähti ja nyt on päivä menny stadissa hillumiseen ja Japen kanssa hengailuun. Odotan nyt innolla sitä mun keikkaa että pääsee pitään hauskaa oikein kunnolla!

               

               Osaan myös unelmoida taas! Sellaset pienet itsestään selvyydet tuppaa unohtumaan arjessa ja sen takia ihmiset onkin vaan muurahaisia yhteiskunnassa. Pitää osata hymyillä!

              Nyt kuitenkin meen tästä lukemaan tarottia ittelleni ja röhnöttämään ja muutenkin nauttimaan elämästä!

Tässä teille kuva ettei tämä ole niin tylsä teksti :)

ps huomatkaa mun hiukset jotka näkyy eikä oo pipoa päässä

Ensi kertaan -Ameeba

Everybody everybody everybody fucks

Herranjumala kuumotus lvl over 9000 kun pitäs kirjotella niinku syyslomasta lähtien

Aika paljon ja samalla tosi vähän on tapahtunu mitään.

                  Syysloma meni mukavasti pepin kanssa koko viikko. Tehtiin kaikkee kivaa ja poliisejakin käytiin morjestaa (NONIIN SARELL). Käytiin bänditreeneissä ja peppi sai maistaa bändärin elämää! käytiin torstaina myös veneilemässä jonka jälkeen kaupan kautta himaan lahnaamaan. Perjantai aamuna peppi lähtikin jo aika aikasin koska vanhemmat käski. Ikävä iski heti kun katoin ikkunasta ku käveli pois.

                   Sen jälkenen viiikko vaan meni röhnöttäessä ja lähinnä minkään tekemättömyydessä ja sekalaisissa fiiliksissä. Ikävää oli ja vähän masensi.

                    Viime perjantaina lähin taas käymään forssassa. Käytiin illalla ottamassa kuvia ja käytiin juhoa ja muita moikkaamassa.

Siinä taas pari pippelillä lätkittyä kuvaa perjantaista

                       Lauantai meni vaan löhötessä. Illalla käytiin kaupassa ja ostettiin poppareita ku mää kinusin niitä. Sitten mentiin takas himaan ja tehtiin Cookeseja :) 

Hyviähän niistä tuli :)

                     Sunnuntaina taas lähtö kutsu ja himaaann asdfasdf.

Siitä lähtien menny mulla itellään vähän ailahtelevasti. Fiilikset on vaihellu helvetin hyvästä vitun huonoon ja silleesti. Vähän hämmentyny olo kaikesta ja silleesti. Eikai siitä sitten enempää.

                     Nyt taas keksin jotain hyvää tekemistä ja meen tekee sitä joten hei hei ja jättäkää kommenttia jookosta kookosta :) 

-Ameeba

aiheena aihe nimeltä nimetön

Tylsä teini angstinen teksti tulossa. Ihan vaan varotuksena.

Koulussa taas oleskellaan. En kyllä yhtään jaksais olla viimestä tuntia. Äikkää. Oon taas ruvennu lintsaileen koulusta sillon tällön ja kaduttaa jo nyt kun taas olen siinä kierteessä mukana. Nytkin tekis vaan mieli lähtee kävelee täältä mutta yritän nyt olla viimesen tunnin.

Jotenki ollu yllättävän raskas alkuviikko. Ihmeen paljon ahistusta ja stressiä. Kaikkea pitää sopia ja aikataulut menee päällekkäin kaiken kanssa vaikka en jaksaisi tehdä yhtään mitään.

Pari paniikki kohtausta on tullu tosi pitkästä aikaa. En jaksais ees valittaa kun tiiän että kaikki on hyvin, mutta saatanan aivot flippaa volttia ja heittää hienoja tunteita kuten: ahdistus, ikävä, viha, masennus. En nyt sano että hei kaikki huomatkaa olen masentunut yhy yhy. Nää on vaan päällimmäisiä fiiliksiä ja mä itsekkin tiedostan sen. Välillä ei vaan tiiä mitä pitäisi tehä itsensä kanssa.

Oi, oi, tunnetko samoin?

Wazzap mah niggas

                  Olo väsyny ja ryytyny. Kiva viikko ja viikonloppu takana. Kaikkee positiivista on tapahtunu ja odotan kahta seuraavaa viikkoa innolla! On bändi treeniä, projekteja, kuvauksia, bailuttamista ja kuukautispäivä tulossa ♥

                   Jappe lähti pari tuntia sitten. Treenattii parii riffii tiistain treenejä varten. Ihan vitun hyvä fiilis taas kun pääsee soittelee porukassa! Inspiraatiota Mushroomheadista. Toivottavasti tiistain saadaa jotai aikaseks!

                   Viime viikko meni loistavasti! Ei paskoja fiiliksiä tai mitään turhaa draamaa! Etäisellä tavalla läheinen. Viikko kulminoitui perjantaihin kun taas forssa kutsui ja kaikkea ihanaa tapahtui ♥

Olen ihmisperse ja pöllin nää kuvat Pepin blogista.

Suskille propsit kuvista ja puskassa kökkimisestä :)

            Perjantaina kuvailtiin tosiaan Pepin ja Suskin kanssa. Siitä kun päästiin niin mentiin Pepille takaisin.

Ainiin joo! Musta tuntuu et Pepin faija alkaa hyväksymään miut! Se kommunikoi ekaa kertaa jotenkin enemmän kun muutamalla sanalla! Sain siltä myös picknik paidan! hohooohohoho!

Tässä taas kaikki tältä kertaa :) 

heittäkää/jättäkää/lyökää/lätkikää kommendeerusta!

-Ameeba

How else can you explain, how it takes away the pain?

                Nauranko edes ittelleni kun tässä taas uuestaan yritän kirjottaa ulkomuistista kahden viikon tapahtumia. Ei tästä tuu yhtään mitään vaiken ole vielä edes aloittanut.

                Kai sitä pitää jostakin alottaa.

                 Mama, I'm coming home soi ja aika tyhjillä mielin kattelen viime viikkoja. Asioita on tapahtunut niin perkeleesti että helpottaa etten nyt enään lintsaa tästä kirjoittelusta tai muuten jälkeen päin vituttaa kun joutuu kirjottaa vielä enemmän. Helvetti kun ADD iskee ja ei oikeen meinaa ajatus pysyä kirjoittamisessa. 

                 

                 Tossa tota viikko sitten kävi hieman kusisesti... Mut oltiin liitetty yhteen poliisi juttuun jonka takia mut torstaina oltiin tultu hakemaan kello kymmenen himasta. Joo tosiaan kiva kun ei tiedä edes että mitä on tehnyt kun avaa oven ja poliisit merkkeinensä änkemässä sisään kuin mitkäkin varkaat. Juttu selvitetään ja kerron että miten liityn asiaan ja poliisit tekevät päättelyn eivätkä usko mua. Vitun kiva.

                 Pandan ovet paukkui ja matka oli siis pasilan kyttikselle yöksi. Hyi helvetti en halua oikein ajatella sitä... Ei ollu mikään mieleisin kokemus. Painostavia katseita ja armottomia tuomioimisia. Jotenkin huomas sen että vaikka olis kuinka syytön niin kaikkia kohdellaan kyttiksellä täysin armottomasti. Joo tiedän kuulostavani erittäin säälittävältä koska joka toinen stadin teini on ollut putkassa mutta oma kokemus ei ollu mikään viiden tähden hotelli. 

                 Siinä vaiheessa kun multa vietiin puhelin tiesin olevani ihan vitun kusessa. Koska nyky aika on sitä että ei voi elää ilman puhelintaan. 

                  15h ilman unta, tietoa kellon ajasta, tietoa siitä että miten kauan joudun vielä olemaan siellä, tai tietoa ylipäätänsä mistää. Olo ei todellakaan ollut mikään paras. Varsinkin kun syyttömänä jouduin kärsimään siellä totaalisesta tietämättömyydestä ja klaustrofobiasta. Viimeiset puoli tuntia kävelin ympäri huonetta. Yritin purkaa turhautuneisuuttani johonkin järkevään niin yritin rentoutua parhaani mukaan. Mutta ehkä kamalinta tässä oli se että kun ei vaan tiennyt millon pääsee pois sieltä. Ahdistusta pahensi vielä se kun puhelimeni oltiin viety enkä saanut missään vaiheessa ilmottaa pepille olevani putkassa varsinkin kun perjantaina oli tarkoitus vielä nähdä! 

                   Tämän tajutessani mielikuvitus rupesi vähän laukkaamaan. Että mitä Peppi ajattelee? Kello voi olla jo kuus enkä oo vastannu ensimmäiseenkään viestiin. Tuntui siltä kun en näkisi Peppiä enään ikinä. Aivan saatanan kamala olo. asdasdasdasdsdfasdfasdf en tahdo enään kirjoittaa siitä kun tuntuu että ahistus vain palaa.

                    Perjantaina kuitenkin pääsin pois sieltä. Kello oli puoli neljä ja voittaja fiilis. Ulko ilma ei oo ikinä ollu niin mahtavaa! Sain soitettua Pepille ja melkeen purskahdin itkemään kesken puhelun kun kuulin Pepin äänen.

                    Loppu ilta meni loistavasti! Tultiin meille ja oli käty niin käytettiin se hyvin katsomalla miltein koko yö leffoja ja juoden kahvia :) parisuhteen laatu-aikaa! Killer Clowns from outer space ja human centipide. Löhöilyä ja läheisyyttä. Olin vain niin helpottunut että pääsin ulos sieltä ja en voinut lopettaa hymyilemistä!

                   Viime viikko on mennyt löhötessä. Ei mitään ihmeellistä. Paljoa ainakaan.

                  

                   Välillä pitää katsoa itseensä ja todeta että ei voi syyttää muita itsestään.

                   

Eilen näin taas Peppiä! Alku jännityksen yli päästyttyä läheisyys oli parasta ja leikin deejiitä. Heheh. Lähettiiin siitä stadiin takasin ja käytiin barbarosassa syömässä ja helvetin pitsamiehet en halunnu mun pitsaan tomaatteja vaan tonnikalaa.

                    Illalla taas haikeet fiilikset kun piti taas päästää Peppi lähtemään vaikkei haluaisi :(

Muuten musta tuntuu että asiat alkaa menemään tästä lähtien paremmin. Mulla on sellanen kutina :)

Until next time

-Ameeba

idiootti ei unta rakasta

Ajattelin tulla jokseenkin nopeasti kirjoittamaan fiiliksiä ja meininkejä

sorry guys, mulla ei oo nytten yhtään kuvia jolla lätkiä teitä koska puhelin meni huoltoon

                Mistäs sitä sitten taas alottais? eikös se oo se perus kysymys jota varmaan nytten jokaseen postaukseen kirjotan

joskus ei vain tiedä että mistä fiiliksistä kertoisi ekana

nyt täytyy muuten vielä näin suht alussa mainita että koska tablettini näppäimistö on mitä on niin pisteitä ei tule

                Fiiliksiä fiiliksiä, mistä muustakaan kirjottaa tälleen puol kaks lauantai yönä kun uni ei tuu

Voiko pää olla samaa aikaa niin totaalisessa räjähtämispisteessä koko tän elämän ja sen järjestelyn kanssa ja silti motivoitunut kaikkeen?

Sitä tässä nyt ollaan mietitty jo aika kauan

Koulussa oon tänä vuonna panostanu jo aika paljon

Ei oo tullut kuin kaksi luvatonta poissa oloa mikä on aika hyvä nähtynä siihen viime kevääseen kun en ollut koulussa kolmeen kuukauteen kertaakaan

                Koulu stressaa

Pitäis numeroita korottaa ja ettiä opiskelu paikkaa ja jotenkin nyt istua alas ja miettiä mitä aion elämälläni tehdä

En jaksa

Ajattelin pyrkiä johkiin musiikkiteknologi linjalle amikseen koska siihen ois pieni kutsumus, eikö muka joka ikisen pikkulapsen unelma olisi studiolla äänittää jonkun kuuluisan bändin biisejä?

Ongelmana vain on se että ainoo tälleen semi nopeesti katottuna löytyny järkevä paikka on jumalauta nastolassa

Ei yhtään inspais

Kun miettii jotenkin sitä että jumalauta mää nyt oon jo liian eristäytynyt kaikesta sosiaalisesta elämästä niin pahasti että en vain kestä sitä että viikot pitäis maata jossain asuntolassa ja sitten viimesillä taskurahoilla tullaan viikonlopuksi helsinkiin tai minne ikinä meenkään

Ajatus siitä ahdistaa

             Muutenkin kaikki on nytten viime aikoina tuntunut tosi ahdistavalta

En oo oikeen pystyny ajattelemaan selvästi mitään kun piilossa ollut paha olo hyppääkin syliin kuin lemmikki koira jota ei ole nähnyt viikkoon

En osaa oikeen eritellä että miksi mulla on ollut nyt niin paska olo kaikesta

Kun yrittää pitää parisuhdetta pystyssä huomaan vaan että aika usein tukahdutan vaan omat tunteeni täysin kun yritän keskittyä vain toisen hyvään oloon koska loppupeleissä toinen on aina tärkeämpi

Ja kun välillä tuntuu siltä että en oikein saa 100% ymmärrystä kaikessa

(tyhjä olo)

           Yritän, ja yritänkin niin vitun perkeleesti sanalla vittu sanalla

mutta sillon kun jotenkin luulee tai tuntee ettei toinen yritä niin siinä tulee vain sellanen hanskat tiskiin fiilis

           Ja ikävä tappaa ihmistä

Herranjumala nytten kun katson viime alku viikkoon niin jotenkin huomaan selkeän dropin mielialassa niinä päivinä ja se on vaikuttanut koko mun parisuhteeseen

En oikeastaan ees tiiä et mikä muo masensi niin vitusti kun makasin maanantain ja tiistain about koko ajan yksi himassa itkemässä elämän paskuutta

        Niinkun sanoin, ikävä tappaa ihmistä

Yritä nyt jotenkin pitää siinä oman paskan keskellä toista tyytyväisenä

Ei oikeen onnistu vaikka kuinka yrittäis

ja tietenkin se pahentaa vielä enemmän oloa kun huomaa että masennat toista ihmistä ketä rakastat

Se vaan niinkun syö sua niin paljon sisältä että rupee tekemään mieli vaan tarttua siihen fiktiiviseen vaarin metsästyshaulikkoon ja posauttaa paskat päästä pihalle

        Tuntuu tosi oudolta kirjottaa tälleen, en oo niin pitkään aikaan kokenut minkään näköistä droppia niin en oo jotenkin kirjottanut mistään paskoista fiiliksistä ikuisuuksiin

          Hyvä ettei kuitenkaan ole tarvinnut

Nyt jotenkin yritän keventää tätä tekstiä kertomalla että vaikka kävinkin tässä pohjalla viime viikon alussa niin vähän on ehtinyt jo aurinkokin pilkottaa sieltä paskamyrskyn takaa

            Peppi on jotain sanoin kuvaamatonta

Oonko muuten koskaan ikinä kertonut että miten ihmeellinen historia mulla ja pepillä on? En varmaan ja nyt tekee mieli kirjottaa siitä koska haluan vain että tiedät kuka ikinä siellä 60 vuotias pedofiili minun tekstejäni luetkaan

          Tais olla 2010 tai 2011 kun mä näin pepin galleriassa

Jotenkin vaan sokaistuin jo silloin kaikesta siitä mitä mä näin

Näin puhtauden ja täydellisyyden

Ihastuin siis samantien

Muisti pätkii niin en muista tarkalleen yksityiskohtia mutta juttu meni jotakuinkin silviissii että mä rupesin jubaileen pepin kanssa ja jotenkin ihastus vaan kasvoi ja kasvoi kokoajan

           Meillä oli aika nopeasti jo pientä säätöä siinä ja kaikkea tosi siirappista suloisuutta mitä nyt voikaan joltain 13/14 vuotiaalta uskoa

           Puhuttiin kokoajan ja päivittäin

Puhuttiin meidän haaveista ja toiveista siitä että me joskus nähtäs ja että mä lähtisin forssaan jo heti seuraavana päivänä

            Mutta tietenkin aika jotenkin erotti meiät

Se oli kesäloman alkua kun ruvettiin puhumaan ja kesäloma kun loppui niin ei pidettykkään enään niin paljoa yhteyttä

            Välit katosi ja ei kohta puhuttukkaan enään ollenkaan

Kumpikin rupesi seurustelemaan ja mun ja pepin haaveet näkemisestä jäi täysin unohduksiin

             Noin kaks vuotta mä melkein päivittäin vaan tuijotin fäsärissä kun peppi oli paikalla, että uskaltaisinkohan mä puhua sille kun pelkään että se on unohtanu mut, ja mitä suurempaa, meidät

              Hehe, arvatkaapas lapsoset ja kuuskybäset pervot mitä sitten tapahtui?

Mä sain puhelun

Ehkä odottamattomin ikinä

Peppi soittaa

Se tarvii mua hoitaan jotain asiaa X stadissa 

Me nähäänkin

Miettikää nyt ihan oikeesti hetki pieni sitä että miten tällänen pikkuasia joka vaan ohimennen tulee, voikaan vaikuttaa niin paljon?

Tänään sunnuntaina minä ja peppi ollaan oltu kolme kuukautta yhdessä ja en vois oikeesti parempaa toivoa

Kaikki paskamyrskyt osattu väistää ja vaikka välillä onkin ollut huonoja hetkiä niin mitä tärkeintä on se että mun kahden vuoden takainen toive on nyt totta

Joten miksi mua pitäisi masentaa?

Tälläsiä pieniltä vaikuttavia asioita ei edes ajattele kun on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa mutta nyt kun oikeesti pysähdyn miettimään niin mä en olisi missään mielummin kuin tässä tilanteessä ja tässä hetkessä

Anteeksi nyt tulee ne kolme pahaa sanaa jotka voivat provosoida yleensä ihmisiä jotka vihaa mitään teinirakkautta mutta prepare your anus;

Mä rakastan Peppiä

Näihin fiiliksiin on hyvä jättää tämä yllättävän pitkäksi tekstiksi muuttunut palatus kaikesta

Että kiitos ja kumarrus taas kun jaksoit lukea ja edelleenkin, ajatelkaa boksin ulkopuolelta

Ps; onnea minä ja peppi 3kk <3

This world belongs to me

                        Taas tämä normi näky aina kun kirjoitan blogiin. Tyhjä sivu ja tyhjä mieli. Aina pitäisi muistella tapahtuneita eikä muutenkaan jaksaisi välttämättä keskittyä. Turha edes ajatella kirjoittaa jos ei ole inspiraatiota. Nyt kuitenkin yritän tässä pitkitellä kaikella turhalla löpinällä ettei tekstistä tule mitään kolmen lauseen selitystä.

kuva lauantaista.

                        Tosiaan siis Pepperi tuli lauantaina käymään ja pelastamaan ahdistukselta. 

Nähtiin siinä aluks Teemua ja Suskia kunnes sitten tuli lupa ylemmältä taholta ja päätettiin lähteä käymään meillä! Katottiin Breaking Bad:ia ja löhöiltiin pitkään. Aika taas meni aivan liian nopeasti ja kohta olikin jo kiire lähteä stadiin. Oli jotenkin taas tosi terapeuttista niinkuin aina nähdä Peppiä. Nää on nää kaukosuhteen ongelmat mutta minkäs teet kun joudut valita että antaako välimatkan häiritä. Itse olen jo jotakuinkin päässyt sinuihin ajatuksen kanssa etten joka päivä voi olla Peppiä näkemässä joten ei se mua niin häiritse että ollaan kaukosuhteessa.

                        Nyt on pakko sanoa muutama asiaa kaukosuhteista! Koska liian usein yleistetään ettei ne toimi ja on liian aikaa ja vaivaa vaativia. Kyllä siis kaukosuhde välillä häiritsee jos on ollut huono päivä ja tahtoisi vain toisen kanssa löhöömään mutta toinen on 150 km päässä niin kyllä se vähän rasittaa. Toisaalta yhteinen aika saa _paljon_ enemmän arvoa! Ja vaikka Pepillä ja mulla on se jokseenkin pitkä välimatka niin silti musta tuntuu että Peppi on lähempänä muo kun kukaan muu. Joten tästä pääsen ainakin itse siihen loppu tulokseen että ymmärrän että kaukosuhde ei ole kaikille, mutta juuri nyt mua ei häiritse juuri ollenkaan se että olen kaukosuhteessa koska hei, eikö se ole aina sillä tavalla että jos löytää sellasen ihmisen keheen rakastuu, niin sitä tekis sen eteen mitä vain?

                        Mitäs tässä sitten muuta. Lähinnä tää viikko ollu pelailua ja Breaking Badin katsomista. Koko tän viikon ollu vähän kokoajan haikee fiilis mutta kuten aina hengissä ollaan selvitty ilman suurempia paskamyrskyjä! En ole jaksanut pyöriä enään niin paljoa stadissa kun sosiaalinen elämä on vaan siirtyny kokonaan kehä kolmosen ulkopuolelle. Muutenkin välillä häiritsee koko stadin pelleily.

                       Mutta tässä taisi olla tältä kertaa kaikki. Kiitos taas lukemisesta ja seuraavaan kertaan :)

-Ameeba

Ja se sai mun levikset repeemään.

Hei kaikille syys flunssaa poteville sieluntovereilleni (ja ihan terveillekkin ihmisille!)

                     Kuukauden odotetuin viikonloppu on nyt takana ja kaikkine turhine draamoineen, viikonloppu oli onnistunut! Elikkä siis Project X Forssa editioni. Perjantai oli silti paras päivä koko viikonlopusta. Kun lähdin koulusta tajusin että taas viikon erillään olemisen jälkeen pääsisin Pepin luokse. Juoksin nopiaa kotiin hakemaan kamoja ja lähdin niin nopeasti kuin mahdollista (onneksi juoksin, muuten olisin missannut dösän)!

                     Dösä matka tuntui menevän hitaasti vaikka se sitten loppujen lopuksi menikin nopeasti, oli vain tekemisen puutetta ja jännitti! Hihi.

(Siirappi varoitus)

 Sitten hyppäsinkin jo bussista ja näen Pepin kävelevän mua kohti ja se on aina yhtä ihana näky! Halattiin keskellä autotietä ja rutistettiin toisiamme. Vaikka fyysisesti olinkin jo siinä niin mieli tuli vasta perässä ja meni hetki tajuta että pidän Peppiä kädestä :)


                     Okei hävettää mutta en juuri muista perjantai päivästä juuri mitään mutta muistan illan hyvin! Mentiin Pepin takkahuoneeseen, pistettiin patja valmiiksi ja ruvettiin kattomaan neloselta tulevaa Scream 4 (ironia) ja halailtiin ja ihnuiltiin (onko se sana?)

LAUANTAIIIIIIIII WHUUUUUU!

                       Herättiin taas Pepin kanssa vierekkäin ja se oli parasta. Lauantaita oli odotettu. Iidan pibbalot. Sekin päivä vaan jotenkin niinku meni joidenki asioiden hoitamisessa (?). Ilta tulikin kuitenkin aika nopeasti ja ruvettiin valumaan Iidalle. Muistikuvat jää muutamaan kuvaan ja pariin hassuun fläsäriin.

Tässä on järkevimmät kuvat lauantaista! Iidalla on ryhmä kuva kaikista ja se on laiska eikä jaksanu vielä laittaa sitä mihinkään joten pahoittelen kuvien puutteesta :P

Sunnuntai

                           Suu kuin taksin lattia. Oksetti. Levikset repes viime yönä ja pää kipeenä. Siitäkin sitten aamupalalla päästiin eroon ja oli kiva kuitenkin syödä siinä leipää Pepin vieressä! 

                           Sunnuntai meni suurinpirtein kokonaan kadonneiden kamojen ettimisessä (kaikki löyty onneksi!) ja loput ajat käytin hyväksi laatuajalla pepperin kanssa! :)

                              

                           Dösä kuitenkin loppujen lopuksi kutsui ja oli pakko lähteä. Sain dösä seuraa ja vertaustukea ikävään.

                            Tämän päivän olen viettänyt kotona mahdollisen angiinan takia (huomenna pitäisi käydä nielunviljelyssä), ja epämääräisten leffojen kattomisessa.

Kiitän taas lukemisesta ja luethan seuraavankin tekstin?

-Ameeba

Mitä jos elämän tarkoitus onkin juuri tässä?

Miten maailma voi näyttää näin kauniilta?

                      En saanut tänä yönä unta, joten päätin katsoa muutama family guy jaksoa ja miettiä sitten unen saamista uudestaan.

                      Kun katsoin puoli tuntia sitten ulos ikkunasta niin ajatukset rupesivat mylläämään päässäni. Sisäinen runoilija- poika hyppäsi esiin ja mun oli pakko päästä ulos katsomaan maailmaa! Miten Abstraktilta kaikki näyttää! Olen oppinut nauttimaan pienistä elämän iloista silloin tällöin, ja huomaan miten ne puhdistaa mielen. Istuin hetkeksi koiran kanssa tupakalla ja katsoin tätä autojen hälinää. Nämä ihmiset ovat jo lomansa pääte pisteessä. Tuntui tosi oudolta katsoa tätä paikkaa eri kuvakulmasta kuin olen koskaan tottunut katsomaan! Auringon noustessa värit suorastaan häikäisevät ja täyttävät ihmisen hyvällä ololla, ja hetkeksi kaikki stressi unohtuu! En osaa kuvailla paremmin sitä tunnetta jonka äsken koin!

Olin onnellinen

Jäljet lumeen jättää siiven linnuin

Fiilistelyä Post- rockista, mökkeilyä, mielen hallintaa, luottamusta ja rakastamista.

                   Tässä ehkä suurimmat aiheet viime ajoilta. En oo kirjoittanu helvatan pitkään aikaan joten on puuduttavaa ajatella että pitäisi kaikesta kirjoittaa.




                  Pari viikkoa taakseppäin torstaina oli lähtö fiilis. Sotkuma kutsui, ehkä ekaa kertaa odotin sinne menoa koska Peppi tuli mukaan. Ajomatka kesti aivan helvetin kauan koska äite sai kuningas idean ajaa kahdeksan tunnin ''maisema reittiä'' savonlinnan kautta. Hyi helvetti söin savonlinnassa ehkä paskimman pitsan ikinä. Vitun pepen spesiaalit.
                  Heinävedeltä Peppi tuli kyytiin ja yhtäkkiä aika menikin nopeasti ja oltiinkin jo sotkumassa.

Järkyttävä kuva mutta parempiakaan ei ole. Kuvailua piti harrastaa mutta se jäi parempien tekemisten alle eikä sotkumasta olekkaan kuin muutava kuvaa.

            

                    Pari päivää epämääräistä lagausta ja yhtäkkiä Peppi onkin poissa. Sunnuntaina oli haikeet meiningit kun piti Peppi viiä joensuuhun juna assalle. Aluksi ikävä ei tuntunut oikeen miltään kun piti keskittyä kaikkeen muuhun. Iltaa kohden ikävä hiipi hiljaa korvaan ja kuiskasi etten näkisi häntä melkein viikkoon ja seuraava yö tuntui tosi tyhjältä, ei sun kannata, ei kai kannata, mennä yksin nukkumaan, koska yksin tarviit pakkasella monta peittoa.

                     Seuraavana päivänä mentiinkin jo outokumpuun serkkujen luo, siitä ei oikein ole mitään kirjotettavaa. Harri ja Kalle liittyi seuraan parin päivän jälkeen ja me mentiin niiden kanssa Hannun ja Tuulan mökille jossa opettelin sitten Harrin opastuksella ajamaan autoa, hyvinhän se ekaksi kerraksi meni.

                   Viime viikon tiistaina tultiinkin jo takaisin helsinkiin ja ikävä hellitti kun keskiviikkona peppi tuli pariksi yöksi meille. 

Kokeiltiin miun vanhoja takkeja ja oltiin sulosia.

                   Kaljendaalia ja Family Guyta. Siinähän sekin päivä ja yö menikin. Ainiin joo ja Peppi teki meille Corpse Paintit ja mentiin ulos pelottelemaan känniläisiä

                   Aamulla Pepin olisi pitänyt lähteä takaisin forssaan mutta sain mielen muuttumaan ja toinen yö oli melkein yhtä eeppinen. Stadista napattiin Tommi ja Venla messiin ja ilta jatkui mukavasti meillä

Älkää ihmiset vihatko

                 Perjantaina Peppi jatkoi matkaansa takaisin Forssaan ja minä lähdin mökille.

Ugh, Heinin faijan muistokonsertti oli lauantaina enäjärvellä. Halveksuvia katseita ja porvareita. Vihaan Heinin sukua. Onneksi pääsin pakoilemaan niitä omaan mökkiin ja sain rauhaa keskittyä itseeni.

                 Eilen sunnuntaina tulin kotiin ja käytiin Äitin ja Harrin kanssa veneilemässä, se oli hyvää mielen puhdistusta ja pääsin hetkeksi stressistä. 

                 Ilta meni miten meni eikä sille voi oikeen mitään, vieläkin vähän ahdistaa että kävi niinkuin kävi mutta kaikki on nyt kuitenkin hyvin eikä siitä tarvitse stressata. On ihanaa huomata miten paljon oikeasti Peppi välittää ja ymmärtää. Kiitos Peppi.

Lätkäsen tähän vielä yhden pari kuvaa ja lopetan tekstin. Kiitos lukemisesta ja seuraavaan kertaan!

Ameeba.

Erektiohäiriöinen kamera ja olen auto.

Mitä vitun järkeä tuossa kirjotuksen nimessä on?

Noh istukaapas mielikuvituksellisesti ameeba-papan syliin niin kerron tarinan kuinka eilen uskaltauduin jumalan hylkäämää, (teini)ruton riivaamaan, psykedeelisimpään ''kaupunkiin'' forssaan.

Kuvissa ei ole mitään järkeä koska tietenkin kamerani vietiin ja minulla ei ollut sananvaltaa siihen että muistikortille ilmeni 307 kuvaa kunnes kameralla tuli erektiohäiriö ja se ei enään lauennut.


Voisin itseasassa tässä postauksessa vaihtaa kirjoitus tyyliä ja lätkin kuvia ja kerron vaan miten päivä meni niien kanssa!

Forssa. Paikan nimeä en muista mutta tähän jäätiin istuskelemaan pepin kanssa kun hyppäsin dösästä ulos.
Kunnon turisti olo. Oona käväsi siinä röökillä meiän kanssa ja sitä erkanettiin hetkeksi kun kävimme pepin kanssa hänen luona.

Pepiltä lähettiin hetken lahnaamisen jälkeen käymään keskustassa.

eeppinen Edi pongi

ja pepillä oli vitusti asiaa. Illan aikana pepin viisauksia kuultiin mm. ''mieti jos ihmisellä ois kaks huulta nii eiks sillo ihmisel pitäs olla kaks keuhkoo?''

tämän kuvan tilanne on selittämätön : D

jaa tämänkin kuvan tilanne on samaa luokkaa

tässä tapahtuu myös jotain selittämätöntä...

...johon reagoidaan aika nopeasti

#SWAG

niinjoo tää tarttu kotoa mukaan kun pepille sen lupasin lainata

jossain vaiheessa lähettiin liikkumaan marikille päin. huomatkaa miten suunnitellut asu kokonaisuudet. 

tällästä marikilla

Oli hirveet kuumotukset kun selvisi että bussini lähtisi sieltä pois jo niin aikasin enkä välttämättä kerkeäisi siihen, onneksi soitin äiteelle ja sain jäädä marikille yöksi (AWSOME!)

niinjoo ja kiitos meidän illan dokumentoijan joka tässä kuvassa on omassa elementissään. kiitti juliet!

mentiin marikilta hetkeksi porukalla puistoon istuskelemaan, kuvassa ihmettelen että kuinka lujaa pilvet liikkuu :--D

tässä näette eilisen possen! kiitos näille ihmisille hienosta illasta!

oona on myös elementissään

niin tässäkin

mä ja peppi kierittiin nurmikolla :) 

''bounssaa niin vitusti!''

Ja tähän kohtaan loppui dokumentti.

Kaikista pikku säädöistä huolimatta eilinen oli onnistunut ilta! Tutustuin aivan saatanan moneen uuteen ihmiseen ja vanhoja tuttujakin tavattiin (tony on paras!). Jotenkin tosi väsynyt olo ku jokseenkin eeppinen reissu takana ja en jaksaisi kirjottaa lisää eilisestä, anteeksi. Toivottavasti kuvat täyttävät tyytymyksen.