Ja se sai mun levikset repeemään.

Hei kaikille syys flunssaa poteville sieluntovereilleni (ja ihan terveillekkin ihmisille!)

                     Kuukauden odotetuin viikonloppu on nyt takana ja kaikkine turhine draamoineen, viikonloppu oli onnistunut! Elikkä siis Project X Forssa editioni. Perjantai oli silti paras päivä koko viikonlopusta. Kun lähdin koulusta tajusin että taas viikon erillään olemisen jälkeen pääsisin Pepin luokse. Juoksin nopiaa kotiin hakemaan kamoja ja lähdin niin nopeasti kuin mahdollista (onneksi juoksin, muuten olisin missannut dösän)!

                     Dösä matka tuntui menevän hitaasti vaikka se sitten loppujen lopuksi menikin nopeasti, oli vain tekemisen puutetta ja jännitti! Hihi.

(Siirappi varoitus)

 Sitten hyppäsinkin jo bussista ja näen Pepin kävelevän mua kohti ja se on aina yhtä ihana näky! Halattiin keskellä autotietä ja rutistettiin toisiamme. Vaikka fyysisesti olinkin jo siinä niin mieli tuli vasta perässä ja meni hetki tajuta että pidän Peppiä kädestä :)


                     Okei hävettää mutta en juuri muista perjantai päivästä juuri mitään mutta muistan illan hyvin! Mentiin Pepin takkahuoneeseen, pistettiin patja valmiiksi ja ruvettiin kattomaan neloselta tulevaa Scream 4 (ironia) ja halailtiin ja ihnuiltiin (onko se sana?)

LAUANTAIIIIIIIII WHUUUUUU!

                       Herättiin taas Pepin kanssa vierekkäin ja se oli parasta. Lauantaita oli odotettu. Iidan pibbalot. Sekin päivä vaan jotenkin niinku meni joidenki asioiden hoitamisessa (?). Ilta tulikin kuitenkin aika nopeasti ja ruvettiin valumaan Iidalle. Muistikuvat jää muutamaan kuvaan ja pariin hassuun fläsäriin.

Tässä on järkevimmät kuvat lauantaista! Iidalla on ryhmä kuva kaikista ja se on laiska eikä jaksanu vielä laittaa sitä mihinkään joten pahoittelen kuvien puutteesta :P

Sunnuntai

                           Suu kuin taksin lattia. Oksetti. Levikset repes viime yönä ja pää kipeenä. Siitäkin sitten aamupalalla päästiin eroon ja oli kiva kuitenkin syödä siinä leipää Pepin vieressä! 

                           Sunnuntai meni suurinpirtein kokonaan kadonneiden kamojen ettimisessä (kaikki löyty onneksi!) ja loput ajat käytin hyväksi laatuajalla pepperin kanssa! :)

                              

                           Dösä kuitenkin loppujen lopuksi kutsui ja oli pakko lähteä. Sain dösä seuraa ja vertaustukea ikävään.

                            Tämän päivän olen viettänyt kotona mahdollisen angiinan takia (huomenna pitäisi käydä nielunviljelyssä), ja epämääräisten leffojen kattomisessa.

Kiitän taas lukemisesta ja luethan seuraavankin tekstin?

-Ameeba

Mitä jos elämän tarkoitus onkin juuri tässä?

Miten maailma voi näyttää näin kauniilta?

                      En saanut tänä yönä unta, joten päätin katsoa muutama family guy jaksoa ja miettiä sitten unen saamista uudestaan.

                      Kun katsoin puoli tuntia sitten ulos ikkunasta niin ajatukset rupesivat mylläämään päässäni. Sisäinen runoilija- poika hyppäsi esiin ja mun oli pakko päästä ulos katsomaan maailmaa! Miten Abstraktilta kaikki näyttää! Olen oppinut nauttimaan pienistä elämän iloista silloin tällöin, ja huomaan miten ne puhdistaa mielen. Istuin hetkeksi koiran kanssa tupakalla ja katsoin tätä autojen hälinää. Nämä ihmiset ovat jo lomansa pääte pisteessä. Tuntui tosi oudolta katsoa tätä paikkaa eri kuvakulmasta kuin olen koskaan tottunut katsomaan! Auringon noustessa värit suorastaan häikäisevät ja täyttävät ihmisen hyvällä ololla, ja hetkeksi kaikki stressi unohtuu! En osaa kuvailla paremmin sitä tunnetta jonka äsken koin!

Olin onnellinen

Jäljet lumeen jättää siiven linnuin

Fiilistelyä Post- rockista, mökkeilyä, mielen hallintaa, luottamusta ja rakastamista.

                   Tässä ehkä suurimmat aiheet viime ajoilta. En oo kirjoittanu helvatan pitkään aikaan joten on puuduttavaa ajatella että pitäisi kaikesta kirjoittaa.




                  Pari viikkoa taakseppäin torstaina oli lähtö fiilis. Sotkuma kutsui, ehkä ekaa kertaa odotin sinne menoa koska Peppi tuli mukaan. Ajomatka kesti aivan helvetin kauan koska äite sai kuningas idean ajaa kahdeksan tunnin ''maisema reittiä'' savonlinnan kautta. Hyi helvetti söin savonlinnassa ehkä paskimman pitsan ikinä. Vitun pepen spesiaalit.
                  Heinävedeltä Peppi tuli kyytiin ja yhtäkkiä aika menikin nopeasti ja oltiinkin jo sotkumassa.

Järkyttävä kuva mutta parempiakaan ei ole. Kuvailua piti harrastaa mutta se jäi parempien tekemisten alle eikä sotkumasta olekkaan kuin muutava kuvaa.

            

                    Pari päivää epämääräistä lagausta ja yhtäkkiä Peppi onkin poissa. Sunnuntaina oli haikeet meiningit kun piti Peppi viiä joensuuhun juna assalle. Aluksi ikävä ei tuntunut oikeen miltään kun piti keskittyä kaikkeen muuhun. Iltaa kohden ikävä hiipi hiljaa korvaan ja kuiskasi etten näkisi häntä melkein viikkoon ja seuraava yö tuntui tosi tyhjältä, ei sun kannata, ei kai kannata, mennä yksin nukkumaan, koska yksin tarviit pakkasella monta peittoa.

                     Seuraavana päivänä mentiinkin jo outokumpuun serkkujen luo, siitä ei oikein ole mitään kirjotettavaa. Harri ja Kalle liittyi seuraan parin päivän jälkeen ja me mentiin niiden kanssa Hannun ja Tuulan mökille jossa opettelin sitten Harrin opastuksella ajamaan autoa, hyvinhän se ekaksi kerraksi meni.

                   Viime viikon tiistaina tultiinkin jo takaisin helsinkiin ja ikävä hellitti kun keskiviikkona peppi tuli pariksi yöksi meille. 

Kokeiltiin miun vanhoja takkeja ja oltiin sulosia.

                   Kaljendaalia ja Family Guyta. Siinähän sekin päivä ja yö menikin. Ainiin joo ja Peppi teki meille Corpse Paintit ja mentiin ulos pelottelemaan känniläisiä

                   Aamulla Pepin olisi pitänyt lähteä takaisin forssaan mutta sain mielen muuttumaan ja toinen yö oli melkein yhtä eeppinen. Stadista napattiin Tommi ja Venla messiin ja ilta jatkui mukavasti meillä

Älkää ihmiset vihatko

                 Perjantaina Peppi jatkoi matkaansa takaisin Forssaan ja minä lähdin mökille.

Ugh, Heinin faijan muistokonsertti oli lauantaina enäjärvellä. Halveksuvia katseita ja porvareita. Vihaan Heinin sukua. Onneksi pääsin pakoilemaan niitä omaan mökkiin ja sain rauhaa keskittyä itseeni.

                 Eilen sunnuntaina tulin kotiin ja käytiin Äitin ja Harrin kanssa veneilemässä, se oli hyvää mielen puhdistusta ja pääsin hetkeksi stressistä. 

                 Ilta meni miten meni eikä sille voi oikeen mitään, vieläkin vähän ahdistaa että kävi niinkuin kävi mutta kaikki on nyt kuitenkin hyvin eikä siitä tarvitse stressata. On ihanaa huomata miten paljon oikeasti Peppi välittää ja ymmärtää. Kiitos Peppi.

Lätkäsen tähän vielä yhden pari kuvaa ja lopetan tekstin. Kiitos lukemisesta ja seuraavaan kertaan!

Ameeba.

Erektiohäiriöinen kamera ja olen auto.

Mitä vitun järkeä tuossa kirjotuksen nimessä on?

Noh istukaapas mielikuvituksellisesti ameeba-papan syliin niin kerron tarinan kuinka eilen uskaltauduin jumalan hylkäämää, (teini)ruton riivaamaan, psykedeelisimpään ''kaupunkiin'' forssaan.

Kuvissa ei ole mitään järkeä koska tietenkin kamerani vietiin ja minulla ei ollut sananvaltaa siihen että muistikortille ilmeni 307 kuvaa kunnes kameralla tuli erektiohäiriö ja se ei enään lauennut.


Voisin itseasassa tässä postauksessa vaihtaa kirjoitus tyyliä ja lätkin kuvia ja kerron vaan miten päivä meni niien kanssa!

Forssa. Paikan nimeä en muista mutta tähän jäätiin istuskelemaan pepin kanssa kun hyppäsin dösästä ulos.
Kunnon turisti olo. Oona käväsi siinä röökillä meiän kanssa ja sitä erkanettiin hetkeksi kun kävimme pepin kanssa hänen luona.

Pepiltä lähettiin hetken lahnaamisen jälkeen käymään keskustassa.

eeppinen Edi pongi

ja pepillä oli vitusti asiaa. Illan aikana pepin viisauksia kuultiin mm. ''mieti jos ihmisellä ois kaks huulta nii eiks sillo ihmisel pitäs olla kaks keuhkoo?''

tämän kuvan tilanne on selittämätön : D

jaa tämänkin kuvan tilanne on samaa luokkaa

tässä tapahtuu myös jotain selittämätöntä...

...johon reagoidaan aika nopeasti

#SWAG

niinjoo tää tarttu kotoa mukaan kun pepille sen lupasin lainata

jossain vaiheessa lähettiin liikkumaan marikille päin. huomatkaa miten suunnitellut asu kokonaisuudet. 

tällästä marikilla

Oli hirveet kuumotukset kun selvisi että bussini lähtisi sieltä pois jo niin aikasin enkä välttämättä kerkeäisi siihen, onneksi soitin äiteelle ja sain jäädä marikille yöksi (AWSOME!)

niinjoo ja kiitos meidän illan dokumentoijan joka tässä kuvassa on omassa elementissään. kiitti juliet!

mentiin marikilta hetkeksi porukalla puistoon istuskelemaan, kuvassa ihmettelen että kuinka lujaa pilvet liikkuu :--D

tässä näette eilisen possen! kiitos näille ihmisille hienosta illasta!

oona on myös elementissään

niin tässäkin

mä ja peppi kierittiin nurmikolla :) 

''bounssaa niin vitusti!''

Ja tähän kohtaan loppui dokumentti.

Kaikista pikku säädöistä huolimatta eilinen oli onnistunut ilta! Tutustuin aivan saatanan moneen uuteen ihmiseen ja vanhoja tuttujakin tavattiin (tony on paras!). Jotenkin tosi väsynyt olo ku jokseenkin eeppinen reissu takana ja en jaksaisi kirjottaa lisää eilisestä, anteeksi. Toivottavasti kuvat täyttävät tyytymyksen.

Bensalla käyvä luomu porkkana.

Oon ilkeä ihminen ja en kirjota mitään vaan lisäilen kuvia viime ajoista nyttenkun kone on päässy viimeinkin menkoistaan eroon.

mistä alottais?

En oo taas hetkeen kirjottanu blogiin mitään joten kai tässä tulee nyt viimeaikojen päivitystä.

Noh, mistä tosiaan alottasin?
Asioita tapahtuu ja elämä muuttuu jatkuvasti johonkin suuntaan. Tähän asti minun suunta on ollut erittäin hyvä! Lopetin lääkkeiden syönnin ja pääsin ketipinorista eroon. En oo myöskää muihin lääkkeisiin koskenu vähään aikaan. Töitä kävin sotkumassa tekemässä ja kotiinpalu tuntui hyvältä! Kyllä sitä vähän juhlittiin teemun kanssa kun tulin kotiin ;). Näin Peppiä pari kertaa ja tunteet häntä kohtaan syvenee hetki hetkeltä enemmän. Niinkuin hän itse sanoi "elämä on outoa". Peppi ja minä ruvettiin seurustelemaan ja kaikki muu on vain haihtunut! Näin sen kuuluukin olla! Olo on kokoajan paljon energisempi ja pahat ajatukset on jääny toisaalle suhteen julkistamisen jälkeen. Peppi on tosiaan täyttänyt nyt sen kolon mikä on ollu tyhjänä jo kaks vuotta. Voisin vaan selittää kaikkea rakkauslöpinää ikuisuuksiin mutta tässä taitaa olla tarpeeksi tätä osa aluetta yhteen tekstiin :)
Oon myös alottanu treenit! Kahet treenit päivässä. Hirvee pumppaus fiilis kokoajan. Uni on myös tullu jo paremmin!



Tässä kaikki tällä kertaa :)

oon muuten huomannu että te lukijat ette oo pitkään aikaan kommentoinu näitä tekstejä niin jättäkää ihmeessä kommenttia ja/tai kysymyksiä


Kiitos
Ameeba~

Ja se tuntuu niin mahtavalta!

Okei tästä tulee tylsä kuvaton kirjoitus koska en saa kuvia siirrettyä



Mitähän helvettiä elämä, et sä niin kusinen loppujen lopuksi olekkaan!
Tai siltä musta nyt tuntuu

Ensimmäinen varsinainen työ päivä sotkumassa on nyt ohi ja palaan ilolla vain tähän blogin äärelle koska minulla olisi paljon kerrottavaa

niin joo ja tässä vaiheessa pitää kertoa että näppäimistöni piste näppäin on paskana joten kirjoituksessa ei ole mitään äidinkielistä oikein kirjoitusta

Mistähän sitä alottaisi

Maanantai

Heräsin suht aikasin nähtynä omaan uni rytmiini ja samantien oli hirveä meno päällä
Oli pakko pakata tiistain vaatteet samalla kun kerää kaikkia tarvittavia asioita viikon reissulle
Kävin kyllä ihan ensimmäiseksi suihkussa että silmät ylipäätänsä pysyi auki
Mitäs sitten kävi?
noh sovin teemun kanssa että menen moikkaamaan häntä kun hän tuli turkista
tuliaiset on kivoja
aski röökiä ja kuubalainen sikari
ai että se sikari oli hyvää

Kun teemu oli lähtenyt tyttöystävälleensä hakemaan pillua, minä jäin yksin keskustaan ja tylsistelin siellä pari tuntia.
Ohoh katos perkele nyt se piste toimii.
hehe piste......
okei takaisin asiaan.
Soitin hetken päästä pepille ja lähdin hartwallille.

Tästä eteenpäin kaikki on historiaa joka toistuu filminä silmissäni aina kun suljen ne.
Niin täydellistä. Niin puhdasta ja viatonta.

Tähän kohtaan on ihan pakko lainata Stephen Kingin kirjasta (Kosketus) sellaista kohtaa kuin

Minä rakastan sinua, sarah.
Nyt se on sanottu. En voi enään kääntyä takaisin.
Sarah lähti eivätkä he enään ikinä nähneet toisiaan.

Ihmiset jotka ovat lukeneet tuon kirjan tietää että se ei ihan sana sanalta mennyt noin mutta kuitenkin.
Itkin kun luin ton kohdan. Oon törmännyt ite niin monta kertaa metaforisesti samaan tilanteeseen. Mutta nyt olen ihan oikeasti törmännyt tuohon tilanteeseen. Toivon vain että tässä tarinassa on onnellinen loppu.

Tiistai

Lähtö ja ikävä olivat tiistain pääsijaiset ajatukset. Maanantain jälkeen kaikki oli vieläkin perhosten ja ruusujen peitossa (ei nyt kirjaimellisesti). Sovin että nään tommin steissillä viimesen kerran ennenku lähen joensuuhun. Noh minullahan kävi tuuri. Näin marikin steissillä kun yritin pummia ittelleni aamuröökiä. Marikki kertoi että Peppi oli tulossa.
Valintojen maailma.
Lähdenkö kymmenen minuutin päästä lähtevään junaan, vai pelaanko riskillä ja jään odottamaan peppiä.
Odotus kannatti. Peppi ilmaantui nopeasti paikalle. Hän tuli saattamaan minut junaan.
Pepistä tuli nyt sotaleski. Minä lähdin junalla kauas pois ja hän jäi laiturille. Niin romanttista.
Junamatka meni miten meni ja kun pääsin joensuuhun ja hyppäsin junasta, 30 c asteen kuumuus iski päin näköä.
Ilta meni siinä kun heitin talviturkin pois.

Keskiviikko (tänään)

Aamu alkoi pellon kyntämisellä.
Tunnin käänsin maata pienellä kasvimaalla. Onneksi ei ollut hirvittävän kuuma.
Sen jälkeen erottelin tölkkejä ja irrotin klipsejä. Äite saa tehä niistä lisää töitä.
Sitten pidin hetken tauon ja pesin mutterin ikkunat. Sen jälkeen pesin keittiön ikkunat ja korjasin ruohonleikkurin.
Ekaa kertaa uskon olevani hyödyksi täällä.

Täytyy nyt tästäkin kertoa että on ihan helvetillistä kun mummo syöttää aika varmasti salaa laksatiiveja kun lähin vessa on hyttysten ja ampiaisten tukikohta.

Ikävä painaa ja olo on tosi turtunut. Voisin jo lähteä täältä. Tahon pepin luo.

Tässä kuitenkin kaikki tältä kertaa. Lisäilen joskus kuvia kun saan tämän vörkkimään.

Kiitos taas lukemisesta ja seuraavaan kertaan.

Ameeba