Ja se tuntuu niin mahtavalta!

Okei tästä tulee tylsä kuvaton kirjoitus koska en saa kuvia siirrettyä



Mitähän helvettiä elämä, et sä niin kusinen loppujen lopuksi olekkaan!
Tai siltä musta nyt tuntuu

Ensimmäinen varsinainen työ päivä sotkumassa on nyt ohi ja palaan ilolla vain tähän blogin äärelle koska minulla olisi paljon kerrottavaa

niin joo ja tässä vaiheessa pitää kertoa että näppäimistöni piste näppäin on paskana joten kirjoituksessa ei ole mitään äidinkielistä oikein kirjoitusta

Mistähän sitä alottaisi

Maanantai

Heräsin suht aikasin nähtynä omaan uni rytmiini ja samantien oli hirveä meno päällä
Oli pakko pakata tiistain vaatteet samalla kun kerää kaikkia tarvittavia asioita viikon reissulle
Kävin kyllä ihan ensimmäiseksi suihkussa että silmät ylipäätänsä pysyi auki
Mitäs sitten kävi?
noh sovin teemun kanssa että menen moikkaamaan häntä kun hän tuli turkista
tuliaiset on kivoja
aski röökiä ja kuubalainen sikari
ai että se sikari oli hyvää

Kun teemu oli lähtenyt tyttöystävälleensä hakemaan pillua, minä jäin yksin keskustaan ja tylsistelin siellä pari tuntia.
Ohoh katos perkele nyt se piste toimii.
hehe piste......
okei takaisin asiaan.
Soitin hetken päästä pepille ja lähdin hartwallille.

Tästä eteenpäin kaikki on historiaa joka toistuu filminä silmissäni aina kun suljen ne.
Niin täydellistä. Niin puhdasta ja viatonta.

Tähän kohtaan on ihan pakko lainata Stephen Kingin kirjasta (Kosketus) sellaista kohtaa kuin

Minä rakastan sinua, sarah.
Nyt se on sanottu. En voi enään kääntyä takaisin.
Sarah lähti eivätkä he enään ikinä nähneet toisiaan.

Ihmiset jotka ovat lukeneet tuon kirjan tietää että se ei ihan sana sanalta mennyt noin mutta kuitenkin.
Itkin kun luin ton kohdan. Oon törmännyt ite niin monta kertaa metaforisesti samaan tilanteeseen. Mutta nyt olen ihan oikeasti törmännyt tuohon tilanteeseen. Toivon vain että tässä tarinassa on onnellinen loppu.

Tiistai

Lähtö ja ikävä olivat tiistain pääsijaiset ajatukset. Maanantain jälkeen kaikki oli vieläkin perhosten ja ruusujen peitossa (ei nyt kirjaimellisesti). Sovin että nään tommin steissillä viimesen kerran ennenku lähen joensuuhun. Noh minullahan kävi tuuri. Näin marikin steissillä kun yritin pummia ittelleni aamuröökiä. Marikki kertoi että Peppi oli tulossa.
Valintojen maailma.
Lähdenkö kymmenen minuutin päästä lähtevään junaan, vai pelaanko riskillä ja jään odottamaan peppiä.
Odotus kannatti. Peppi ilmaantui nopeasti paikalle. Hän tuli saattamaan minut junaan.
Pepistä tuli nyt sotaleski. Minä lähdin junalla kauas pois ja hän jäi laiturille. Niin romanttista.
Junamatka meni miten meni ja kun pääsin joensuuhun ja hyppäsin junasta, 30 c asteen kuumuus iski päin näköä.
Ilta meni siinä kun heitin talviturkin pois.

Keskiviikko (tänään)

Aamu alkoi pellon kyntämisellä.
Tunnin käänsin maata pienellä kasvimaalla. Onneksi ei ollut hirvittävän kuuma.
Sen jälkeen erottelin tölkkejä ja irrotin klipsejä. Äite saa tehä niistä lisää töitä.
Sitten pidin hetken tauon ja pesin mutterin ikkunat. Sen jälkeen pesin keittiön ikkunat ja korjasin ruohonleikkurin.
Ekaa kertaa uskon olevani hyödyksi täällä.

Täytyy nyt tästäkin kertoa että on ihan helvetillistä kun mummo syöttää aika varmasti salaa laksatiiveja kun lähin vessa on hyttysten ja ampiaisten tukikohta.

Ikävä painaa ja olo on tosi turtunut. Voisin jo lähteä täältä. Tahon pepin luo.

Tässä kuitenkin kaikki tältä kertaa. Lisäilen joskus kuvia kun saan tämän vörkkimään.

Kiitos taas lukemisesta ja seuraavaan kertaan.

Ameeba