Ja minä odotan~

Anteeksi hieno musiikki makuni mutten keksi muutakaan tähän pistää.


Mä en tiiä mistä alottaa kun kaikki on taas jotenkin niin täydellistä.

Hetken aikaa tuntuu kun osaisi lentää.


En oikeastaan taida muuta kirjoittaa. Kuunnelkaa lapsoset hyvää musiikkia ja nauttikaa elämästänne.


Ameeba~

Brains, why do you keep torturing me?

Onkohan tässä parempaakaan tekemistä kuin kirjotella tänne kello 5.30 perjantai aamuna?
Empä usko

Unet on viime viikkoina jäänyt vähän vähille, syynä on se etten ole käynyt koulussa koska tiedän että ysi tullaan tuplaamaan.
Toisinsanoen kotona on tullu oltua tavallista enemmän.
Kuitenkin nyt oon huomannut että ihminen tarvitsee rutiinin.
On ihan perseestä valvoa kolmeen ja mennä MTV:N Nightvideos:in aluttua nukkumaan ketipinorin voimalla, herätä yhdeltä ja raahaa perseensä jonnekkin missä olisi menoa. Uskokaa mua. Tää on ihan vitun perseestä!

Olo ei muutenkaan ole viime aikoina ollut paras. Olen taas repsahdellyt päihteisiin ja kaikkeen muuhunkin paskaan.
Viime viikko oli kyllä kaikista legendaarisin ja samalla oksettavin.


Maanantaina kokeilin sirkkoja ekan kerran ja yllätyin positiivisesti. Kyllä niiden kanssa sai nukuttua.
Tiistaina meni lisää sirkkoja (en muista kuinka monta) ja yks 36mg concerta. En myöskään nukkunut hetkeäkään koko yönä koska jätin ketipinorin ottamatta.
Keskiviikko oli järkyttävin päivä. Aivan kamala olo. Olin suihkussa aamulla varmaan puol toista tuntia kun yritin kerätä voimia päästä liikkeelle. Päätä särki ku homon persettä ja vatsa heitti volttia. Vapina oli kamalin.
Kun viimeinkin pääsin ylös menin keskustaan ja sain kaverilta marsuja (marzine) luin netistä että kymmenen vetäminen kerralla on aivan liikaa ja joillekkin jo viisi riittää. Joten alotin kolmella. Otin 15 min myöhemmin kaksi lisää ja kyllä siitä aika höpö olo tuli. Visuaalit jäi kuitenkin erittäin lieviksi (pilvet väreili ja zoomi efektiä välillä) , mutta se pisti ramasemaan. Oli pakko lähteä himaan nukkumaan nyt kun kerrankin unta tuli. Heräsin sitten kymmeneltä ja oletin että ois ollut aamu mutta olikin ilta. Joten ketipinori naamariin ja takasin nukkumaan.
Torstai meni vaan oletessa. Ei mitään erikoista. Keskustassa kävin mutta lähin aika nopiasti.
Nyt olen tässä vain yrittänyt nukkua mutta unta ei vaan vittu tule. Olo on sellanen että jos vittu sitä unta ei tule niin tapan vielä jonkun.


Tällästä tällä viikolla. Ensiviikolla meenkin sitten maalle tekemään töitä. Ketipinorit on lopuillaan joten järki varmaan lähtee.

Kiitos taas lukemisesta ja ensi kertaan.

Ameeba.

onnea onnea rakkautta rakkautta vaan~

Miten voi kirjoituksen aloittaa paremmin, kuin linkkaamalla Juju:n Onnea kappaleen?



Noh mistäs sitä alottaiskaan. Elämä on ollu laidasta laitaan heittelemistä ja on se kai vieläkin. Toisaalta olo on nyt niin onnellinen, vaikkei kaikki ookkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Silti onnistun löytämään kaikesta jotain hyvää.

Viime aikojen tapahtumia.

Noh tästä on nyt jo aikaa mutta erosin Melissasta hänen juomisensa takia. En vaan jaksanut enään katsoa kun toinen paskoo elämäänsä.
Kavereita on taas tullu ja menny eikä kukaan tunnu jäävän pysyvästi. Onneksi on Tommi ja Teemu :)
(Nämä kaksi ovat siis parhaita kavereitani. Jos joku tekee jotain tyhmää, muut tekee sen perässä!)

Löysin kesätyön ittelleni vaikkei siinä mitään löytämistä ollukkaan kun kuulin että jos meen maalle tekemään mummolle töitä tienaan n. 200e vähän yli viikon työstä. (Totta helvetissä menen vaikka pitäisi paskaa syödä)

Sitä joskus tahtoo kuitenkin vaan pysähtyä johonkin hetkeen ja ajatella oikeasti miten ihanaa elämä on.
Vaikka olen ulkoisesti kuinka paskana, löydän
kaikesta jotain positiivista

Tällä hetkellä positiivisinta on se että mä sain jotain järkevää ja hyödyllistä tekemistä kesäks.
Myös positiivista on siinä että sain myös jotain mitä odottaa ja odotankin sitä innoissani.
Tällä hetkellä olo on adrenaliini huumaisena onnellisena. Hyvää on tässä myös se että luulin että eräs ois unohtanu mut täysin mutta yllätyksekseni huomasin että siellä on vieläkin se perhonen vatsassa pistämässä hymyn huulille joka kerta kun katson tätä lasia edessäni.  Elämä on ihanaa!

Jaksanko edes tässä onnen huumassa kertoa sitä että oon oppinu säännöstelemään kaman käyttöä. Oon oppinu että kannabis ei oo tehty mua varten. En vaan tykkää siitä. Joskus tykkään ihan fiiliksen vuoksi napsasta yhen conin mutta thats about it. Viime aikoina menny taas vähä liian rankasti niin luulen että pidän nyt eroa kamasta jonkin aikaa ainakin.


Kiitos taas että jaksoit lukea kirjoitukseni ja toivottavasti se sai sinutkin ymmärtämään että vaikka pää olisikin kitkuista kipeä, aina löytyy jotain joka saa sut hymyilemään :)

Ameeba

each man comes across with death by himself.

If i had arms, i would kill myself
If i had legs, i would just run away
If i had voice, i could talk to myself

S.O.S

HELP

Tajusin eilen asian joka voi muuttaa mun elämän. Ei mikään uskonto tai sen suuntainen.

Opin itsestäni lisää. Aika pitkän keskustelun jälkeen kaverini kanssa päädyttiin siihen tulokseen etten ole hellyydenkipeä, vaan parisuhde riippuvainen.

Miksi muuten sinkkuus ahdistaisi mua niin paljon?

Miksi muuten joka kerta kun eroan ainoa asia jota ajattelen on että kuka on seuraava?

Miksi muuten olisin ollut kaks ja puol vuotta jatkuvasti parisuhteessa, mutta eri ihmisten kanssa?

Olen nyttenkin kahden paikkeilla mitä teen elämäni kanssa. Painostavaa.

muutenkin olen aivan paskana koko eilisestä ja saan kokoajan kuulla lisää tapahtuneista asioista.

Tuntuu taas siltä että rakkaus painaa kaksi grammaa ja maksaa 40 euroa.

BLAST FROM THE PAST

muistelin juuri asioita joista en ole kirjoittanut tänne ja yksi tarina juontaa mun 15 vuotis synttäriä edeltävään päivään

17.8.2012

oli perjantai. olin autossa faijani kanssa. yritin avata puheenaihetta mutta faija oli aika hiljaisella päällä.

puhuin jostain kokeesta joka meni hyvin ja faija ei vastannut.

kun päästiin himaan, faija ei vieläkään puhunut mulle.

ruokapöydässäkään faija ei puhunut mulle ja siinä vaiheessa aloin epäillä jotain.

kun istuttiin illemmalla sohvalla faijan kanssa kahdestaan (ei meinannut haluta olla ees mun lähellä, kun jos istuin hän nousi ja jos nousin hän istui ihan tarkoituksella) kysyin faijalta että oonko tehnyt jotain väärin?

ainoa mitä sain vastaukseksi oli vaisu ''et..''

kun piti mennä nukkumaan aloin itkemään.

sain taas sen saman olon kun faija oli lähtenyt himasta kun oli pieni ja huusin että haluan isän niin sen aikasten juhlien vieras yritti lohduttaa että isä ei tule.

päästin pirut valloilleen. löin tyynyjä ja purin peittoa mutta siltikään faija ei ollut huomaavinaankaan.

kun olin itkenyt noin tunnin verran faija avaa viimeinkin huoneen oven ja kysyy ''onko hyvä olo?''

''tuolta musta on tuntunut siitä lähtien kun jouduit B1:selle''

sitten faija sulki oven eikä avannut sitä enään.

seuraavana päivänä oli mun synttärit. aamulla faija ei puhunukkaa mulle. ei sanan sanaakaan.

kunnes yhden tai kahden aikoihin mummi, kari, setä ja sedän vaimo tuli kylään.

faija pisti tekohymyn naamalleen ja toivotti hyvää syntymäpäivää mulle.

sanoin kaikille että mun piti käydä vessassa. 

kun menin vessaan rupesin itkemään taas.

tuntu samalta kun faija jätti himan, seuraavana päivänä tekohymy naamalla.

itkin niin kauan sielä että faija joutu lähettää vieraat pois.

hyvää syntymäpäivää.

-ameeba

i got too much blood in my alcohol system~

pohjalta ylös ja takaisin alas

oon sortunut taas kaatamaan aika huolella. poden vieläkin krapulaa eilisestä järjettömästä kaadosta. vitun huono olo. likööri pullo ois huoneessa mut taidan säästää sen huomiselle.

on taas niin vitun mahtava olo niin henkisesti kuin fyysisesti, ja ylöspääsystä ei oo tietookaa.

oon samalla vitun vihanen koko maailmalle ja on taas sellanen olo et voisin tappaa taas vaiheeksi kaikki.

mitä tänään sitten tapahtui ?

- ole kamppi

- melissalla alkoholia

    - melissa jurrissa

         - melissa nuolee parin tytön kanssa ihan olan takaa

                 - tämän jälkeen tulee mulle ''jami anna pusu <3<3''

- melissa itkee mun kavereille siitä miten mä ihan varmasti petän sitä

     - ottaa hepulit kun en enään tämän jälkeen puhu hänelle

           - saa paniikkikohtauksen keskellä kamppia

- mä lähen himaan

      - ottaa pultit feidaamisesta

nyt vittu mä räjähän tähän olo tilaan kaikki vaan sais kuolla pois.

and here we go again...

noniin ja taas sitä mennään tähän samaan rinkiin jo kolmatta kertaa

äiti mussukkani on hieman väsynyt ja purkaa sen siihen että keksii turhia syitä raivota mulle

esimerkiksi kyseinen ihminen tässä eilisen ja tän päivän on raivonnut minulle siitä etten ole hänen fb kaverinsa
eilen alko itkemään siitä
nyppii itteeni niin vitusti tämä että muhun se pitää kaikki purkaa
ja toinen asia mistä piti kiihkota oli se että hänen mies ystävänsä ei tykkää minun musiikki maustani

oikeesti pää räjähtää saman katon alla

nyt tuo ei ees puhu mulle ja sitä ei varmaan vittuukaan kiinnosta
sovittiin nää asiat sunnuntaina jo kertaalleen mutta mitään ei oo tapahtunut
olen kuulemma vieläkin ''valehteleva, varasteleva, itsekäs, itsekeskeinen teini joka ei tiiä mitä tekee''

asiat joista sillä olis syytä raivota tavallaan on se että lintsaan koulusta melkein päivittäin mutta sekin sen takia että äitimamma raivoissaan meni sanomaan että koska olin väärinkäsityksen takia lintsannut koulusta, en saisi longboardia jota olen nyt kaksi vuotta himoinnut

että nyppii tämä touhu nyt aivan saatanasti

joku haluu lahjottaa mulle sen verran rahaa et pystyn muuttaa omaan kämppään koska selvästikkään yhteis elo tämän dicktaattorin kanssa ei näemmä toimi vaikka hän itse sanoi sen toimivan.

takaisin osastolle en ole menossa varsinkaan nyt kun ei ole mitään syytä.

tuon hiekkapillumenkkahuoran sentään pitäisi heittää kellokoskelle.



kiitos ja kumarrus ja hei hei.

-ameeba

Uusi alku (?)

Pitkästä aikaa ajattelin blogia päivittää.

pt. 1. Menneisyys.

Pääsin pari kuukautta sitten pois kipinästä pasilasta, mut pistettiin sen vieressä olevaan kupoliin polille.
Kipinästä oli hyvä päästä pois. Oma huone ahisti liikaa ja huone kaveri joku virolainen joka ei tajunnu mun puheista mitään ja valitti joka yö kun ei saanut unta ja ramppasi ovesta ees taas keskellä yötä. Vittu.

Himaan kun pääsin alku alko mitä parhaiten. Omaan kouluun olin päässy jo aikasemmin ja koulu sujui suht hyvin. Ahh oma sänky ! voisin mennä sen kans naimisiin! ja kyösti mun oma kullanmussu on paras.
Koulussa kaverit vähän kyseli että missäs vitussa mä oon ollu. Nopiasti ne kyllä usko kun kerroin taas hienon tarinan mikä muistutti vähän viime vuoden vaihdetta kun olin B1:sellä. Siitäkin on pitkä aika. Lueskelen silloin tällöin tätä blogia ja mietin miten pohjalla oon voinu olla! Ja ehkä nytten ois hyvä aika kertoo siitä mitä tapahtu viime kesänä, nyttenkun asia ei ole enään niin arka ja itekkin ymmärrän paremmin mitä tapahtu.

(tapahtui siis viime kesänä)
Kävin prometheus leirin juuri kun olin jääny kiinni kaikesta päihde sekoilusta. Aluksi tuntui että tulisin olemaan leirin ulkopuolinen, muttei niin kuitenkaan käynyt. Ystävystyin nopeasti kaikkien kanssa ja sain sydän-ystäviä joita rakastan. Tulin leirillä kipeäksi ja makasin pari päivää omassa sängyssä pelkän paperin, kynän ja suklaan kanssa. Se pisti mut aika pahasti masentuneeks ja tuntu siltä ettei ketään kiinnosta. Paranin torstaiksi ja perjantaina oli rankka päivä tulossa. Puhuttiin perjantaina elämän kokemuksista ja kuten tiiät jos oot lukenu vanhoja tekstejäni, ei oo ollu elämä helppoa. Kaikki itki ringissä. Tajusin sillon etten oo yksin. Silti paha olo ei lähtenyt. Se vain pahensi oloani.

Seuraavana päivänä jäin taas sänkyyn makaamaan. Rupesin miettimään sitä että kun parin päivän päästä palaisin kotiin, mitä olisi tulossa? Koska olin juuri jäänyt kiinni kaikesta päihde sekoilusta. Joutuisinko taas osastolle? Ajattelin etten kestäisi sitä enään. Yksinäisyyden tunne oli tässä vaiheessa niin suuri, että päätin jättää kaiken. Heittää veivin. Vetää itteni jojoon.

Tein lakanasta narun jonka sidoin kerros-sänkyyn kiinni. Pistin pääni välistä ja putosin. Silmissä alkoi juuri pimetä kun kuulin yhden ohjaajan äänen sanovan ''ei helvetti!''. Kaikki pimeni ja hetken aikaa en ollut enään olemassa. Se tuntui hyvälle. Olin kerrankin onnellinen. Se oli kuin olisin lentänyt. ''putoaminen tuntuu hetken aikaa lentämiseltä.'' Se oli totta.

Palasin tajuihini ja herään saman ohjaajan sylistä kun hän itki. Hän halasi minua ja toisti kokoajan ''sä et saa kuolla''. Tajusin sillon mitä en ollut koskaan ennen tajunnut. Minusta välitetään. Olin rauhallinen enkä itkenyt. Olin onnellinen.

Pt. 2. Rakastuminen ja viha.

Kirjoitin blogiini siitä kun olin joutunut kipinään mutten koskaan kertonut sitäkään mitä silloin tapahtui.

Kun eksäni jätti mut, olin taas pohjalla ja sieltä pois pääsystä ei ollut tietoakaan. Vietin kaks viikkoa kirjaimellisesti kaapissa itkien ja kärsien. Mulla ei ollut enään ketään. Menetin kaikki kaverini siinä.
En jaksa nyt selittää siitä hetkestä enempää. Se oli ja meni. Näin se vain on. En enää edes muistele sitä aikaa. Eikä kiinnostakkaan! Vituttaa se mitä tapahtu.

Muijia tulee ja menee näin se vain on. Minkäs teet. Opin sen että ihan turhaan itkeä eksän perään koska ei se mitään auta.

Paransin välit vanhojen kavereiden kanssa ja sain paljon uusia.
Nykyään mä seurustelen onnellisesti ja mulla on terve parisuhde.

 melissa ja mä

Pt. 3. Tämä hetki ja tulevaisuus.

Juuri nyt istun himassa juon fantaa ja kuuntelen SOAD:ia. Hyvä olo. Sain juuri sovittua mutsin kanssa riidan joka on kestäny kaks viikkoo. Kaks viikkoo pelkkää huutoo (onneks pääsin siitä eroon). Välillä pitää katsoo vaan itteensä ja todeta että toinen ei oo syypää kaikkeen.

Pääsin pitkästä aikaa bändiin ja tunne on mahtava! Tästä voisi tulla jotakin! Soitan rumpuja bändissä.

Rupesin venyttämään labrettiani (vaikka melissa onkin sitä vastaan ja vihaa sitä). 

siinä on nyt kaks millinen piikki mut pistän myöhemmin päivitystä sen edistyksestä!

Siinä olikin varmaan kaikki tältä kertaa. Eipä siinä muuta kun kiitos kun jaksoit lukea ja seuraavaan kertaan!

-Ameeba