If i had arms, i would kill myself
If i had legs, i would just run away
If i had voice, i could talk to myself
S.O.S
HELP
Tajusin eilen asian joka voi muuttaa mun elämän. Ei mikään uskonto tai sen suuntainen.
Opin itsestäni lisää. Aika pitkän keskustelun jälkeen kaverini kanssa päädyttiin siihen tulokseen etten ole hellyydenkipeä, vaan parisuhde riippuvainen.
Miksi muuten sinkkuus ahdistaisi mua niin paljon?
Miksi muuten joka kerta kun eroan ainoa asia jota ajattelen on että kuka on seuraava?
Miksi muuten olisin ollut kaks ja puol vuotta jatkuvasti parisuhteessa, mutta eri ihmisten kanssa?
Olen nyttenkin kahden paikkeilla mitä teen elämäni kanssa. Painostavaa.
muutenkin olen aivan paskana koko eilisestä ja saan kokoajan kuulla lisää tapahtuneista asioista.
Tuntuu taas siltä että rakkaus painaa kaksi grammaa ja maksaa 40 euroa.
BLAST FROM THE PAST
muistelin juuri asioita joista en ole kirjoittanut tänne ja yksi tarina juontaa mun 15 vuotis synttäriä edeltävään päivään
17.8.2012
oli perjantai. olin autossa faijani kanssa. yritin avata puheenaihetta mutta faija oli aika hiljaisella päällä.
puhuin jostain kokeesta joka meni hyvin ja faija ei vastannut.
kun päästiin himaan, faija ei vieläkään puhunut mulle.
ruokapöydässäkään faija ei puhunut mulle ja siinä vaiheessa aloin epäillä jotain.
kun istuttiin illemmalla sohvalla faijan kanssa kahdestaan (ei meinannut haluta olla ees mun lähellä, kun jos istuin hän nousi ja jos nousin hän istui ihan tarkoituksella) kysyin faijalta että oonko tehnyt jotain väärin?
ainoa mitä sain vastaukseksi oli vaisu ''et..''
kun piti mennä nukkumaan aloin itkemään.
sain taas sen saman olon kun faija oli lähtenyt himasta kun oli pieni ja huusin että haluan isän niin sen aikasten juhlien vieras yritti lohduttaa että isä ei tule.
päästin pirut valloilleen. löin tyynyjä ja purin peittoa mutta siltikään faija ei ollut huomaavinaankaan.
kun olin itkenyt noin tunnin verran faija avaa viimeinkin huoneen oven ja kysyy ''onko hyvä olo?''
''tuolta musta on tuntunut siitä lähtien kun jouduit B1:selle''
sitten faija sulki oven eikä avannut sitä enään.
seuraavana päivänä oli mun synttärit. aamulla faija ei puhunukkaa mulle. ei sanan sanaakaan.
kunnes yhden tai kahden aikoihin mummi, kari, setä ja sedän vaimo tuli kylään.
faija pisti tekohymyn naamalleen ja toivotti hyvää syntymäpäivää mulle.
sanoin kaikille että mun piti käydä vessassa.
kun menin vessaan rupesin itkemään taas.
tuntu samalta kun faija jätti himan, seuraavana päivänä tekohymy naamalla.
itkin niin kauan sielä että faija joutu lähettää vieraat pois.
hyvää syntymäpäivää.
-ameeba
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti