onnea onnea rakkautta rakkautta vaan~

Miten voi kirjoituksen aloittaa paremmin, kuin linkkaamalla Juju:n Onnea kappaleen?



Noh mistäs sitä alottaiskaan. Elämä on ollu laidasta laitaan heittelemistä ja on se kai vieläkin. Toisaalta olo on nyt niin onnellinen, vaikkei kaikki ookkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Silti onnistun löytämään kaikesta jotain hyvää.

Viime aikojen tapahtumia.

Noh tästä on nyt jo aikaa mutta erosin Melissasta hänen juomisensa takia. En vaan jaksanut enään katsoa kun toinen paskoo elämäänsä.
Kavereita on taas tullu ja menny eikä kukaan tunnu jäävän pysyvästi. Onneksi on Tommi ja Teemu :)
(Nämä kaksi ovat siis parhaita kavereitani. Jos joku tekee jotain tyhmää, muut tekee sen perässä!)

Löysin kesätyön ittelleni vaikkei siinä mitään löytämistä ollukkaan kun kuulin että jos meen maalle tekemään mummolle töitä tienaan n. 200e vähän yli viikon työstä. (Totta helvetissä menen vaikka pitäisi paskaa syödä)

Sitä joskus tahtoo kuitenkin vaan pysähtyä johonkin hetkeen ja ajatella oikeasti miten ihanaa elämä on.
Vaikka olen ulkoisesti kuinka paskana, löydän
kaikesta jotain positiivista

Tällä hetkellä positiivisinta on se että mä sain jotain järkevää ja hyödyllistä tekemistä kesäks.
Myös positiivista on siinä että sain myös jotain mitä odottaa ja odotankin sitä innoissani.
Tällä hetkellä olo on adrenaliini huumaisena onnellisena. Hyvää on tässä myös se että luulin että eräs ois unohtanu mut täysin mutta yllätyksekseni huomasin että siellä on vieläkin se perhonen vatsassa pistämässä hymyn huulille joka kerta kun katson tätä lasia edessäni.  Elämä on ihanaa!

Jaksanko edes tässä onnen huumassa kertoa sitä että oon oppinu säännöstelemään kaman käyttöä. Oon oppinu että kannabis ei oo tehty mua varten. En vaan tykkää siitä. Joskus tykkään ihan fiiliksen vuoksi napsasta yhen conin mutta thats about it. Viime aikoina menny taas vähä liian rankasti niin luulen että pidän nyt eroa kamasta jonkin aikaa ainakin.


Kiitos taas että jaksoit lukea kirjoitukseni ja toivottavasti se sai sinutkin ymmärtämään että vaikka pää olisikin kitkuista kipeä, aina löytyy jotain joka saa sut hymyilemään :)

Ameeba

each man comes across with death by himself.

If i had arms, i would kill myself
If i had legs, i would just run away
If i had voice, i could talk to myself

S.O.S

HELP

Tajusin eilen asian joka voi muuttaa mun elämän. Ei mikään uskonto tai sen suuntainen.

Opin itsestäni lisää. Aika pitkän keskustelun jälkeen kaverini kanssa päädyttiin siihen tulokseen etten ole hellyydenkipeä, vaan parisuhde riippuvainen.

Miksi muuten sinkkuus ahdistaisi mua niin paljon?

Miksi muuten joka kerta kun eroan ainoa asia jota ajattelen on että kuka on seuraava?

Miksi muuten olisin ollut kaks ja puol vuotta jatkuvasti parisuhteessa, mutta eri ihmisten kanssa?

Olen nyttenkin kahden paikkeilla mitä teen elämäni kanssa. Painostavaa.

muutenkin olen aivan paskana koko eilisestä ja saan kokoajan kuulla lisää tapahtuneista asioista.

Tuntuu taas siltä että rakkaus painaa kaksi grammaa ja maksaa 40 euroa.

BLAST FROM THE PAST

muistelin juuri asioita joista en ole kirjoittanut tänne ja yksi tarina juontaa mun 15 vuotis synttäriä edeltävään päivään

17.8.2012

oli perjantai. olin autossa faijani kanssa. yritin avata puheenaihetta mutta faija oli aika hiljaisella päällä.

puhuin jostain kokeesta joka meni hyvin ja faija ei vastannut.

kun päästiin himaan, faija ei vieläkään puhunut mulle.

ruokapöydässäkään faija ei puhunut mulle ja siinä vaiheessa aloin epäillä jotain.

kun istuttiin illemmalla sohvalla faijan kanssa kahdestaan (ei meinannut haluta olla ees mun lähellä, kun jos istuin hän nousi ja jos nousin hän istui ihan tarkoituksella) kysyin faijalta että oonko tehnyt jotain väärin?

ainoa mitä sain vastaukseksi oli vaisu ''et..''

kun piti mennä nukkumaan aloin itkemään.

sain taas sen saman olon kun faija oli lähtenyt himasta kun oli pieni ja huusin että haluan isän niin sen aikasten juhlien vieras yritti lohduttaa että isä ei tule.

päästin pirut valloilleen. löin tyynyjä ja purin peittoa mutta siltikään faija ei ollut huomaavinaankaan.

kun olin itkenyt noin tunnin verran faija avaa viimeinkin huoneen oven ja kysyy ''onko hyvä olo?''

''tuolta musta on tuntunut siitä lähtien kun jouduit B1:selle''

sitten faija sulki oven eikä avannut sitä enään.

seuraavana päivänä oli mun synttärit. aamulla faija ei puhunukkaa mulle. ei sanan sanaakaan.

kunnes yhden tai kahden aikoihin mummi, kari, setä ja sedän vaimo tuli kylään.

faija pisti tekohymyn naamalleen ja toivotti hyvää syntymäpäivää mulle.

sanoin kaikille että mun piti käydä vessassa. 

kun menin vessaan rupesin itkemään taas.

tuntu samalta kun faija jätti himan, seuraavana päivänä tekohymy naamalla.

itkin niin kauan sielä että faija joutu lähettää vieraat pois.

hyvää syntymäpäivää.

-ameeba

i got too much blood in my alcohol system~

pohjalta ylös ja takaisin alas

oon sortunut taas kaatamaan aika huolella. poden vieläkin krapulaa eilisestä järjettömästä kaadosta. vitun huono olo. likööri pullo ois huoneessa mut taidan säästää sen huomiselle.

on taas niin vitun mahtava olo niin henkisesti kuin fyysisesti, ja ylöspääsystä ei oo tietookaa.

oon samalla vitun vihanen koko maailmalle ja on taas sellanen olo et voisin tappaa taas vaiheeksi kaikki.

mitä tänään sitten tapahtui ?

- ole kamppi

- melissalla alkoholia

    - melissa jurrissa

         - melissa nuolee parin tytön kanssa ihan olan takaa

                 - tämän jälkeen tulee mulle ''jami anna pusu <3<3''

- melissa itkee mun kavereille siitä miten mä ihan varmasti petän sitä

     - ottaa hepulit kun en enään tämän jälkeen puhu hänelle

           - saa paniikkikohtauksen keskellä kamppia

- mä lähen himaan

      - ottaa pultit feidaamisesta

nyt vittu mä räjähän tähän olo tilaan kaikki vaan sais kuolla pois.

and here we go again...

noniin ja taas sitä mennään tähän samaan rinkiin jo kolmatta kertaa

äiti mussukkani on hieman väsynyt ja purkaa sen siihen että keksii turhia syitä raivota mulle

esimerkiksi kyseinen ihminen tässä eilisen ja tän päivän on raivonnut minulle siitä etten ole hänen fb kaverinsa
eilen alko itkemään siitä
nyppii itteeni niin vitusti tämä että muhun se pitää kaikki purkaa
ja toinen asia mistä piti kiihkota oli se että hänen mies ystävänsä ei tykkää minun musiikki maustani

oikeesti pää räjähtää saman katon alla

nyt tuo ei ees puhu mulle ja sitä ei varmaan vittuukaan kiinnosta
sovittiin nää asiat sunnuntaina jo kertaalleen mutta mitään ei oo tapahtunut
olen kuulemma vieläkin ''valehteleva, varasteleva, itsekäs, itsekeskeinen teini joka ei tiiä mitä tekee''

asiat joista sillä olis syytä raivota tavallaan on se että lintsaan koulusta melkein päivittäin mutta sekin sen takia että äitimamma raivoissaan meni sanomaan että koska olin väärinkäsityksen takia lintsannut koulusta, en saisi longboardia jota olen nyt kaksi vuotta himoinnut

että nyppii tämä touhu nyt aivan saatanasti

joku haluu lahjottaa mulle sen verran rahaa et pystyn muuttaa omaan kämppään koska selvästikkään yhteis elo tämän dicktaattorin kanssa ei näemmä toimi vaikka hän itse sanoi sen toimivan.

takaisin osastolle en ole menossa varsinkaan nyt kun ei ole mitään syytä.

tuon hiekkapillumenkkahuoran sentään pitäisi heittää kellokoskelle.



kiitos ja kumarrus ja hei hei.

-ameeba

Uusi alku (?)

Pitkästä aikaa ajattelin blogia päivittää.

pt. 1. Menneisyys.

Pääsin pari kuukautta sitten pois kipinästä pasilasta, mut pistettiin sen vieressä olevaan kupoliin polille.
Kipinästä oli hyvä päästä pois. Oma huone ahisti liikaa ja huone kaveri joku virolainen joka ei tajunnu mun puheista mitään ja valitti joka yö kun ei saanut unta ja ramppasi ovesta ees taas keskellä yötä. Vittu.

Himaan kun pääsin alku alko mitä parhaiten. Omaan kouluun olin päässy jo aikasemmin ja koulu sujui suht hyvin. Ahh oma sänky ! voisin mennä sen kans naimisiin! ja kyösti mun oma kullanmussu on paras.
Koulussa kaverit vähän kyseli että missäs vitussa mä oon ollu. Nopiasti ne kyllä usko kun kerroin taas hienon tarinan mikä muistutti vähän viime vuoden vaihdetta kun olin B1:sellä. Siitäkin on pitkä aika. Lueskelen silloin tällöin tätä blogia ja mietin miten pohjalla oon voinu olla! Ja ehkä nytten ois hyvä aika kertoo siitä mitä tapahtu viime kesänä, nyttenkun asia ei ole enään niin arka ja itekkin ymmärrän paremmin mitä tapahtu.

(tapahtui siis viime kesänä)
Kävin prometheus leirin juuri kun olin jääny kiinni kaikesta päihde sekoilusta. Aluksi tuntui että tulisin olemaan leirin ulkopuolinen, muttei niin kuitenkaan käynyt. Ystävystyin nopeasti kaikkien kanssa ja sain sydän-ystäviä joita rakastan. Tulin leirillä kipeäksi ja makasin pari päivää omassa sängyssä pelkän paperin, kynän ja suklaan kanssa. Se pisti mut aika pahasti masentuneeks ja tuntu siltä ettei ketään kiinnosta. Paranin torstaiksi ja perjantaina oli rankka päivä tulossa. Puhuttiin perjantaina elämän kokemuksista ja kuten tiiät jos oot lukenu vanhoja tekstejäni, ei oo ollu elämä helppoa. Kaikki itki ringissä. Tajusin sillon etten oo yksin. Silti paha olo ei lähtenyt. Se vain pahensi oloani.

Seuraavana päivänä jäin taas sänkyyn makaamaan. Rupesin miettimään sitä että kun parin päivän päästä palaisin kotiin, mitä olisi tulossa? Koska olin juuri jäänyt kiinni kaikesta päihde sekoilusta. Joutuisinko taas osastolle? Ajattelin etten kestäisi sitä enään. Yksinäisyyden tunne oli tässä vaiheessa niin suuri, että päätin jättää kaiken. Heittää veivin. Vetää itteni jojoon.

Tein lakanasta narun jonka sidoin kerros-sänkyyn kiinni. Pistin pääni välistä ja putosin. Silmissä alkoi juuri pimetä kun kuulin yhden ohjaajan äänen sanovan ''ei helvetti!''. Kaikki pimeni ja hetken aikaa en ollut enään olemassa. Se tuntui hyvälle. Olin kerrankin onnellinen. Se oli kuin olisin lentänyt. ''putoaminen tuntuu hetken aikaa lentämiseltä.'' Se oli totta.

Palasin tajuihini ja herään saman ohjaajan sylistä kun hän itki. Hän halasi minua ja toisti kokoajan ''sä et saa kuolla''. Tajusin sillon mitä en ollut koskaan ennen tajunnut. Minusta välitetään. Olin rauhallinen enkä itkenyt. Olin onnellinen.

Pt. 2. Rakastuminen ja viha.

Kirjoitin blogiini siitä kun olin joutunut kipinään mutten koskaan kertonut sitäkään mitä silloin tapahtui.

Kun eksäni jätti mut, olin taas pohjalla ja sieltä pois pääsystä ei ollut tietoakaan. Vietin kaks viikkoa kirjaimellisesti kaapissa itkien ja kärsien. Mulla ei ollut enään ketään. Menetin kaikki kaverini siinä.
En jaksa nyt selittää siitä hetkestä enempää. Se oli ja meni. Näin se vain on. En enää edes muistele sitä aikaa. Eikä kiinnostakkaan! Vituttaa se mitä tapahtu.

Muijia tulee ja menee näin se vain on. Minkäs teet. Opin sen että ihan turhaan itkeä eksän perään koska ei se mitään auta.

Paransin välit vanhojen kavereiden kanssa ja sain paljon uusia.
Nykyään mä seurustelen onnellisesti ja mulla on terve parisuhde.

 melissa ja mä

Pt. 3. Tämä hetki ja tulevaisuus.

Juuri nyt istun himassa juon fantaa ja kuuntelen SOAD:ia. Hyvä olo. Sain juuri sovittua mutsin kanssa riidan joka on kestäny kaks viikkoo. Kaks viikkoo pelkkää huutoo (onneks pääsin siitä eroon). Välillä pitää katsoo vaan itteensä ja todeta että toinen ei oo syypää kaikkeen.

Pääsin pitkästä aikaa bändiin ja tunne on mahtava! Tästä voisi tulla jotakin! Soitan rumpuja bändissä.

Rupesin venyttämään labrettiani (vaikka melissa onkin sitä vastaan ja vihaa sitä). 

siinä on nyt kaks millinen piikki mut pistän myöhemmin päivitystä sen edistyksestä!

Siinä olikin varmaan kaikki tältä kertaa. Eipä siinä muuta kun kiitos kun jaksoit lukea ja seuraavaan kertaan!

-Ameeba

Parasites~

Mikä on vika kun ei pysty katsomaan rakasta ihmistä ilman että itsessäni syttyy aivan helvetillinen viha?
en tiedä mitä tehdä tälle asialle.


Olen taas osastolla. Kipinässä pasilassa.
Sitä ennen vietin kaksi viikkoa PN1 osastolla jorvissa.
Tarina, jonka takia jouduin sinne on pitkä mutta minulla on nytten aikaa sunnuntai aamuna.


Minulla oltiin aloitettu n. 2kk sitten ADHD lääkitys, olikohan se joku conserta? En muista nytten.
annosta nostettiin viikon välein ja joka viikko tunnuin olevan enemmän ja enemmän sekaisin.
Olin muutenkin aivan paskana, ilman sitä lääkettäkin. Se lääke vain pahensi oloani.

Tätä jatkui muutama viikkoa kunnes lääkepöllyissä käytin väkivaltaa omaa äitiäni kohtaan. Muistan tilanteesta vain sen että hän oli jostain minulle vihainen ja en kestänyt hänen huutoaan. Yritin kuristaa hänet hengiltä.
En ole ylpeä siitä mitä tein. Pikemminkin häpeän itseäni siitä. Loppujen lopuksi poliisit tulivat paikalle ja he huomasivat veri jäljet seinälläni jotka oli tulleet siitä että olin vihaisena lyönyt tiiliseinääni niin kauan kunnes rystysistäni vuosi verta. Sen jälkeenkin jatkoin sitä siihen asti kunnes en enään pystynyt. Kädet veressä kättelin poliisia. Onneksi saimme sovittua riidan äitini kanssa ja ei tarvinnut lähteä asemalle taas.

Tästä tapahtumasta kului 3 päivää ja sama tapahtui faijan kanssa.
Tilanne oli se että minua oltiin pakottamassa lähteä jonkun perhe tutun synttäreille vaikka sanoin ettei henkinen jaksamiseni ollut niin hyvä että jaksaisin.

Minua ei kuitenkaan kuultu ja loppujen lopuksi 185 cm pitkä faijani sylki verta kun olit lyönyt häntä turhautuneena.

Poliisit hakivat minut takaisin äitelle.
seuraavana maanantaina minut tultiin hakemaan koulusta sairaalaan josta minut vietiin PN1:selle.

Oloni on vaihdellut aika paljon tänä aikana.
Välillä on tuntunut aivan mahtavalta.
Kun taas toisinaan haluaisi vain nähdä kaikkien kärsivän.

En tiedä mistä vielä kirjoittaa... Lopetan siis tähän.

Ensikertaan.

inside the eye of fire.

Ensimmäiseksi. Tunnen paljon helpommaksi kirjottaa englanniksi vaikka toistaisin vain samoja kliseitä. Mutten varmaan kirjoita englanniksi.
Toiseksi. Aion päivittää taas viime aikaiset tapahtumat mahdollisimman tarkasti.
Kolmanneksi. Noh, ehkä kolmas on vain kolmas. Hehe olenpas viisas.



En oikein osaa sanoa mistä aloittaa.
Olen aika hyvissä väleissä vanhempieni kanssa vaikkakin faijan kanssa on riitaa jatkuvasti.
Olin Lontoossa ja reissu meni aika hyvin. Ei siitä enempää. Viikko sen jälkeen kävimme ruotsissa näkemässä sukulaisia kymmeneen vuoteen.
Siitä voisin sen verran kertoa että oli tosi mukavaa nähdä ihmisiä joita ei ole nähnyt moniin vuosiin. Vaikkakin lähtö teki pahaa kun tietää ettei nää pitkään aikaan taaskaan. Ruotsissa tuli faijan kanssa otettua pari kertaa yhteen. En jaksa selittää siitä.

Olen löytänyt ittelleni hyvän tyttöystävän. Ehkä tämä kestäisi. Toiveajattelua. Mutta ainahan saa toivoa, am i right ?

Ei mulla muuta kai ole. Viime polttelu kerrasta on joku kaks tai kolme viikkoo en muista?
Ei muuta.

seuraavaan kertaan ~