Insanity Drives You Insane

mulla kävi tuuri kun löysin näinkin hyvän kuvan. Tää kuva on just saman näkönen kuin tää paikka jossa oon nyt.
Siis ihan tismalleen saman näköinen. Kylmän väriset seinät, puiset isot ovet, pitkä käytävä jonka päässä on valo joka ehkä vapauttaa sut hulluudesta.
Oon nyt kaks päivää ollut suljetulla osastolla. Ilman ulkoilmaa.
Mun kädet vapisee ihan helvetin paljon.
Oon ollu pari päivää kuivilla.
Mulle on ihan sama miten nää yrittää tätä paikkaa saada kodin tuntuiseks, se ei ikinä tuu olemaan sitä.
Pari tuntia täällä ja kärsin hulluudesta.
Tuntuu kuin viimeiset järjen rippeet mitä mulla on enään jäljellä revitään lääkkeillä mun päästä irti.
Lääkkeistä puheen ollen: mulle on alotettu uus lääkitys, joku ihmeen seroquel tai joku. 50 mg iltasin. Eilen ekan kerran otin ja taju meinas lähteä. Tää kuvaa tosi hyvin sitä miten suomen hallitus lääkkii kaikki ajatukset massa murhista pois. Mulle ei jää näitten lääkkeitten jälkeen mitään omia ajatuksia. Saa nähä muistanko edes edellistä päivää, koska sekin on häilyvää.
Mulla on nyt sellanen olo et jos joku tulee puhumaan mulle niin nappaan sitä kaulasta ja kuristan sen hengiltä säälimättä. Mulla ei ole enään minkään näköistä sääliä ketään kohtaan.
Tapan kaikki ketkä mun tielle tulee.

Merry x-mas

Hyvää joulua osastolta. Taas kerran oon rappeuttanut itseni totaaliseen ääripisteeseen. En tykkää tunteilla pitkästelevästä emo paskasta joten menen suoraan asiaan. 

           ''sulla on ny b1 lähete tänne näi, se tarkottaa sitä et sut ollaa tuotu vastentahtoisesti hoitoon. eli mielisairaalaan..''


Siinä kaikki mitä muistan toissapäivästä. Olin taas kerran mennyt kännipäissäni faijan luo. Faija oli tullut hakemaan minut malmilta perjantaina. Olin aivan fucked up sekasin. Olin pitänyt kahden päivän ryyppyputken viinalla, viinillä, bissellä ja jopa alennuin siideriin, onneksi olin osannut pitää käteni irti ekstaasista. Faijalle oltiin kerrottu Turvatalolta että olin edeltävänä päivänä kännipäissäni avautunut kertomaan että käytän huumeita, ja että olen ajatellut massamurhaa. Faija haisti että haisen viinalle. Väitin kivenkovaan vastaan. Hän ei silti uskonut. Kävimme kotona hakemassa tavaroita koska minun piti mennä faijalle jouluksi, mutta siinähän se joulu menikin. Sitten faija soitti turvatalolle ja sieltä käskivät viedä minut sinne. Kun minut vietiin sinne, olin saanut totaalisen hermoromahduksen. Olin pilannut ainoan kaverini elämän. Olin ahne paska kun pyysin häneltä aina lainaan rahaa. Itkin turvatalolla silmät päästä ja sanoin että tapan itteni sinne. Sieltä sanottiin että he eivät voineet pitää minua siellä koska he tarvitsevat sen tiedon että pysyn hengissä. Sieltä minut oltiin viety lasten klinikalle psykiatrille. Hän oli taas sitten todennut etten ole mieleltäni terve. Sain B1 lähetteen Auroraan. Vietin siellä sitten seuraavan yön. 


Seuraavana aamuna minut tuotiin tänne missä nyt olen. Töölön suljetulla osastolla. Olen täällä olon aikana saanut yhden ystävän. Toivon että kaverisuhteemme eheytyy ja olisimme hyviäkin ystäviä... sellaista tosiaan tarvitsisin.


Vietin siis joulun suljetulla osastolla. Tänään sunnuntaina vanhempani kävivät moikkaamassa minua.


Minulta on mennyt ajantaju kokonaan. En luota omaan muistiini siitä, mikä päivä on. Ja unohdan jatkuvasti paljon kello on. Minua ei kuulemma saa päästää ulos täältä. Koska olen tiistaihin asti tarkkailussa. Toivottakaa onnea että selviydyn täältä selväpäisenä ennenkuin tapan koko henkilökunnan...