Siis ihan tismalleen saman näköinen. Kylmän väriset seinät, puiset isot ovet, pitkä käytävä jonka päässä on valo joka ehkä vapauttaa sut hulluudesta.
Oon nyt kaks päivää ollut suljetulla osastolla. Ilman ulkoilmaa.
Mun kädet vapisee ihan helvetin paljon.
Oon ollu pari päivää kuivilla.
Mulle on ihan sama miten nää yrittää tätä paikkaa saada kodin tuntuiseks, se ei ikinä tuu olemaan sitä.
Pari tuntia täällä ja kärsin hulluudesta.
Tuntuu kuin viimeiset järjen rippeet mitä mulla on enään jäljellä revitään lääkkeillä mun päästä irti.
Lääkkeistä puheen ollen: mulle on alotettu uus lääkitys, joku ihmeen seroquel tai joku. 50 mg iltasin. Eilen ekan kerran otin ja taju meinas lähteä. Tää kuvaa tosi hyvin sitä miten suomen hallitus lääkkii kaikki ajatukset massa murhista pois. Mulle ei jää näitten lääkkeitten jälkeen mitään omia ajatuksia. Saa nähä muistanko edes edellistä päivää, koska sekin on häilyvää.
Mulla on nyt sellanen olo et jos joku tulee puhumaan mulle niin nappaan sitä kaulasta ja kuristan sen hengiltä säälimättä. Mulla ei ole enään minkään näköistä sääliä ketään kohtaan.
Tapan kaikki ketkä mun tielle tulee.
Koeta kestää siellä... :/
VastaaPoista