maanantai 26. joulukuuta 2011

Im complete.



Olen menettänyt viimeisetkin järjen rippeet täällä ollessani.
Olen nyt varoittanut hoitajia ja lääkäreitä etten tunne heitä kohtaan pelkoa vaan käyn kimppuun heti tilanteen tullessa.
Äsken olin saanut paniikki kohtaukset ja sätkinyt omassa huoneessani ja huutanut lääkärille että haluan pois täältä, sitä minä haluankin. En kestä enään hetkeäkään täällä oloa. Olo on kuin nurkkaan ajetulla hiirellä joka on aivan peloissaan siitä että metsästäjä ampuu hiirtä haulikolla päähän ja kaikki mitä hiiren pienestä päästä löytyykään lojuu viiden metrin säteellä mätävästä ruumiista. Sellainen olo minulla on nyt. Sen jälkeen kun minulle oltiin annettu rauhoittavia, niin olin jaksanut nousta ylös sängystäni ja kävelin vessaan. Katselin mielenkiinnolla josko löytäisin pesualtaaseen tulpan. Ja löysin sen.
Tämä voisi olla se keino jolla tapan itseni. Hukuttaudun. Mutta se ei ole helppoa.
Tapan itseni jos joudun olemaan täällä huomisesta päivästä yhtään enempää.
Olen saanut tarpeekseni.
Olen valmis tappamaan itseni mitä brutaalimmalla keinolla.
Ahdistus on levinnyt koko ruumiiseen.
Oloni on kuin olisin tervejärkinen ihminen jolla ei ole mitään ongelmia, mutta häntä pidetään pakko hoidossa eikä hänen sanomisiaan kuunnella vaan jos hän yrittää tehdä asiansa selväksi hänet sidotaan lepositeisiin...

2 kommenttia:

  1. Jos sulla on tarpeeks voimia kestää siel, niin mä ainakin lupaan olla sun tukenas kun pääset pois. Vaikeillakin asioilla on tapana järjestyä vaikka se saattaa vaikuttaa kuinka absurdilta hyvänsä.

    Okei? :)

    VastaaPoista