sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Bensalla käyvä luomu porkkana.

Oon ilkeä ihminen ja en kirjota mitään vaan lisäilen kuvia viime ajoista nyttenkun kone on päässy viimeinkin menkoistaan eroon.










keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

mistä alottais?

En oo taas hetkeen kirjottanu blogiin mitään joten kai tässä tulee nyt viimeaikojen päivitystä.

Noh, mistä tosiaan alottasin?
Asioita tapahtuu ja elämä muuttuu jatkuvasti johonkin suuntaan. Tähän asti minun suunta on ollut erittäin hyvä! Lopetin lääkkeiden syönnin ja pääsin ketipinorista eroon. En oo myöskää muihin lääkkeisiin koskenu vähään aikaan. Töitä kävin sotkumassa tekemässä ja kotiinpalu tuntui hyvältä! Kyllä sitä vähän juhlittiin teemun kanssa kun tulin kotiin ;). Näin Peppiä pari kertaa ja tunteet häntä kohtaan syvenee hetki hetkeltä enemmän. Niinkuin hän itse sanoi "elämä on outoa". Peppi ja minä ruvettiin seurustelemaan ja kaikki muu on vain haihtunut! Näin sen kuuluukin olla! Olo on kokoajan paljon energisempi ja pahat ajatukset on jääny toisaalle suhteen julkistamisen jälkeen. Peppi on tosiaan täyttänyt nyt sen kolon mikä on ollu tyhjänä jo kaks vuotta. Voisin vaan selittää kaikkea rakkauslöpinää ikuisuuksiin mutta tässä taitaa olla tarpeeksi tätä osa aluetta yhteen tekstiin :)
Oon myös alottanu treenit! Kahet treenit päivässä. Hirvee pumppaus fiilis kokoajan. Uni on myös tullu jo paremmin!



Tässä kaikki tällä kertaa :)

oon muuten huomannu että te lukijat ette oo pitkään aikaan kommentoinu näitä tekstejä niin jättäkää ihmeessä kommenttia ja/tai kysymyksiä


Kiitos
Ameeba~

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Ja se tuntuu niin mahtavalta!

Okei tästä tulee tylsä kuvaton kirjoitus koska en saa kuvia siirrettyä



Mitähän helvettiä elämä, et sä niin kusinen loppujen lopuksi olekkaan!
Tai siltä musta nyt tuntuu

Ensimmäinen varsinainen työ päivä sotkumassa on nyt ohi ja palaan ilolla vain tähän blogin äärelle koska minulla olisi paljon kerrottavaa

niin joo ja tässä vaiheessa pitää kertoa että näppäimistöni piste näppäin on paskana joten kirjoituksessa ei ole mitään äidinkielistä oikein kirjoitusta

Mistähän sitä alottaisi

Maanantai

Heräsin suht aikasin nähtynä omaan uni rytmiini ja samantien oli hirveä meno päällä
Oli pakko pakata tiistain vaatteet samalla kun kerää kaikkia tarvittavia asioita viikon reissulle
Kävin kyllä ihan ensimmäiseksi suihkussa että silmät ylipäätänsä pysyi auki
Mitäs sitten kävi?
noh sovin teemun kanssa että menen moikkaamaan häntä kun hän tuli turkista
tuliaiset on kivoja
aski röökiä ja kuubalainen sikari
ai että se sikari oli hyvää

Kun teemu oli lähtenyt tyttöystävälleensä hakemaan pillua, minä jäin yksin keskustaan ja tylsistelin siellä pari tuntia.
Ohoh katos perkele nyt se piste toimii.
hehe piste......
okei takaisin asiaan.
Soitin hetken päästä pepille ja lähdin hartwallille.

Tästä eteenpäin kaikki on historiaa joka toistuu filminä silmissäni aina kun suljen ne.
Niin täydellistä. Niin puhdasta ja viatonta.

Tähän kohtaan on ihan pakko lainata Stephen Kingin kirjasta (Kosketus) sellaista kohtaa kuin

Minä rakastan sinua, sarah.
Nyt se on sanottu. En voi enään kääntyä takaisin.
Sarah lähti eivätkä he enään ikinä nähneet toisiaan.

Ihmiset jotka ovat lukeneet tuon kirjan tietää että se ei ihan sana sanalta mennyt noin mutta kuitenkin.
Itkin kun luin ton kohdan. Oon törmännyt ite niin monta kertaa metaforisesti samaan tilanteeseen. Mutta nyt olen ihan oikeasti törmännyt tuohon tilanteeseen. Toivon vain että tässä tarinassa on onnellinen loppu.

Tiistai

Lähtö ja ikävä olivat tiistain pääsijaiset ajatukset. Maanantain jälkeen kaikki oli vieläkin perhosten ja ruusujen peitossa (ei nyt kirjaimellisesti). Sovin että nään tommin steissillä viimesen kerran ennenku lähen joensuuhun. Noh minullahan kävi tuuri. Näin marikin steissillä kun yritin pummia ittelleni aamuröökiä. Marikki kertoi että Peppi oli tulossa.
Valintojen maailma.
Lähdenkö kymmenen minuutin päästä lähtevään junaan, vai pelaanko riskillä ja jään odottamaan peppiä.
Odotus kannatti. Peppi ilmaantui nopeasti paikalle. Hän tuli saattamaan minut junaan.
Pepistä tuli nyt sotaleski. Minä lähdin junalla kauas pois ja hän jäi laiturille. Niin romanttista.
Junamatka meni miten meni ja kun pääsin joensuuhun ja hyppäsin junasta, 30 c asteen kuumuus iski päin näköä.
Ilta meni siinä kun heitin talviturkin pois.

Keskiviikko (tänään)

Aamu alkoi pellon kyntämisellä.
Tunnin käänsin maata pienellä kasvimaalla. Onneksi ei ollut hirvittävän kuuma.
Sen jälkeen erottelin tölkkejä ja irrotin klipsejä. Äite saa tehä niistä lisää töitä.
Sitten pidin hetken tauon ja pesin mutterin ikkunat. Sen jälkeen pesin keittiön ikkunat ja korjasin ruohonleikkurin.
Ekaa kertaa uskon olevani hyödyksi täällä.

Täytyy nyt tästäkin kertoa että on ihan helvetillistä kun mummo syöttää aika varmasti salaa laksatiiveja kun lähin vessa on hyttysten ja ampiaisten tukikohta.

Ikävä painaa ja olo on tosi turtunut. Voisin jo lähteä täältä. Tahon pepin luo.

Tässä kuitenkin kaikki tältä kertaa. Lisäilen joskus kuvia kun saan tämän vörkkimään.

Kiitos taas lukemisesta ja seuraavaan kertaan.

Ameeba

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ja minä odotan~

Anteeksi hieno musiikki makuni mutten keksi muutakaan tähän pistää.


Mä en tiiä mistä alottaa kun kaikki on taas jotenkin niin täydellistä.
Hetken aikaa tuntuu kun osaisi lentää.


En oikeastaan taida muuta kirjoittaa. Kuunnelkaa lapsoset hyvää musiikkia ja nauttikaa elämästänne.


Ameeba~

torstai 30. toukokuuta 2013

Brains, why do you keep torturing me?

Onkohan tässä parempaakaan tekemistä kuin kirjotella tänne kello 5.30 perjantai aamuna?
Empä usko

Unet on viime viikkoina jäänyt vähän vähille, syynä on se etten ole käynyt koulussa koska tiedän että ysi tullaan tuplaamaan.
Toisinsanoen kotona on tullu oltua tavallista enemmän.
Kuitenkin nyt oon huomannut että ihminen tarvitsee rutiinin.
On ihan perseestä valvoa kolmeen ja mennä MTV:N Nightvideos:in aluttua nukkumaan ketipinorin voimalla, herätä yhdeltä ja raahaa perseensä jonnekkin missä olisi menoa. Uskokaa mua. Tää on ihan vitun perseestä!

Olo ei muutenkaan ole viime aikoina ollut paras. Olen taas repsahdellyt päihteisiin ja kaikkeen muuhunkin paskaan.
Viime viikko oli kyllä kaikista legendaarisin ja samalla oksettavin.


Maanantaina kokeilin sirkkoja ekan kerran ja yllätyin positiivisesti. Kyllä niiden kanssa sai nukuttua.
Tiistaina meni lisää sirkkoja (en muista kuinka monta) ja yks 36mg concerta. En myöskään nukkunut hetkeäkään koko yönä koska jätin ketipinorin ottamatta.
Keskiviikko oli järkyttävin päivä. Aivan kamala olo. Olin suihkussa aamulla varmaan puol toista tuntia kun yritin kerätä voimia päästä liikkeelle. Päätä särki ku homon persettä ja vatsa heitti volttia. Vapina oli kamalin.
Kun viimeinkin pääsin ylös menin keskustaan ja sain kaverilta marsuja (marzine) luin netistä että kymmenen vetäminen kerralla on aivan liikaa ja joillekkin jo viisi riittää. Joten alotin kolmella. Otin 15 min myöhemmin kaksi lisää ja kyllä siitä aika höpö olo tuli. Visuaalit jäi kuitenkin erittäin lieviksi (pilvet väreili ja zoomi efektiä välillä) , mutta se pisti ramasemaan. Oli pakko lähteä himaan nukkumaan nyt kun kerrankin unta tuli. Heräsin sitten kymmeneltä ja oletin että ois ollut aamu mutta olikin ilta. Joten ketipinori naamariin ja takasin nukkumaan.
Torstai meni vaan oletessa. Ei mitään erikoista. Keskustassa kävin mutta lähin aika nopiasti.
Nyt olen tässä vain yrittänyt nukkua mutta unta ei vaan vittu tule. Olo on sellanen että jos vittu sitä unta ei tule niin tapan vielä jonkun.


Tällästä tällä viikolla. Ensiviikolla meenkin sitten maalle tekemään töitä. Ketipinorit on lopuillaan joten järki varmaan lähtee.

Kiitos taas lukemisesta ja ensi kertaan.

Ameeba.

tiistai 28. toukokuuta 2013

onnea onnea rakkautta rakkautta vaan~


Miten voi kirjoituksen aloittaa paremmin, kuin linkkaamalla Juju:n Onnea kappaleen?



Noh mistäs sitä alottaiskaan. Elämä on ollu laidasta laitaan heittelemistä ja on se kai vieläkin. Toisaalta olo on nyt niin onnellinen, vaikkei kaikki ookkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Silti onnistun löytämään kaikesta jotain hyvää.

Viime aikojen tapahtumia.

Noh tästä on nyt jo aikaa mutta erosin Melissasta hänen juomisensa takia. En vaan jaksanut enään katsoa kun toinen paskoo elämäänsä.
Kavereita on taas tullu ja menny eikä kukaan tunnu jäävän pysyvästi. Onneksi on Tommi ja Teemu :)
(Nämä kaksi ovat siis parhaita kavereitani. Jos joku tekee jotain tyhmää, muut tekee sen perässä!)

Löysin kesätyön ittelleni vaikkei siinä mitään löytämistä ollukkaan kun kuulin että jos meen maalle tekemään mummolle töitä tienaan n. 200e vähän yli viikon työstä. (Totta helvetissä menen vaikka pitäisi paskaa syödä)

Sitä joskus tahtoo kuitenkin vaan pysähtyä johonkin hetkeen ja ajatella oikeasti miten ihanaa elämä on.
Vaikka olen ulkoisesti kuinka paskana, löydän
kaikesta jotain positiivista

Tällä hetkellä positiivisinta on se että mä sain jotain järkevää ja hyödyllistä tekemistä kesäks.
Myös positiivista on siinä että sain myös jotain mitä odottaa ja odotankin sitä innoissani.
Tällä hetkellä olo on adrenaliini huumaisena onnellisena. Hyvää on tässä myös se että luulin että eräs ois unohtanu mut täysin mutta yllätyksekseni huomasin että siellä on vieläkin se perhonen vatsassa pistämässä hymyn huulille joka kerta kun katson tätä lasia edessäni.  Elämä on ihanaa!

Jaksanko edes tässä onnen huumassa kertoa sitä että oon oppinu säännöstelemään kaman käyttöä. Oon oppinu että kannabis ei oo tehty mua varten. En vaan tykkää siitä. Joskus tykkään ihan fiiliksen vuoksi napsasta yhen conin mutta thats about it. Viime aikoina menny taas vähä liian rankasti niin luulen että pidän nyt eroa kamasta jonkin aikaa ainakin.


Kiitos taas että jaksoit lukea kirjoitukseni ja toivottavasti se sai sinutkin ymmärtämään että vaikka pää olisikin kitkuista kipeä, aina löytyy jotain joka saa sut hymyilemään :)

Ameeba

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

each man comes across with death by himself.



If i had arms, i would kill myself
If i had legs, i would just run away
If i had voice, i could talk to myself


S.O.S

HELP


Tajusin eilen asian joka voi muuttaa mun elämän. Ei mikään uskonto tai sen suuntainen.
Opin itsestäni lisää. Aika pitkän keskustelun jälkeen kaverini kanssa päädyttiin siihen tulokseen etten ole hellyydenkipeä, vaan parisuhde riippuvainen.
Miksi muuten sinkkuus ahdistaisi mua niin paljon?
Miksi muuten joka kerta kun eroan ainoa asia jota ajattelen on että kuka on seuraava?
Miksi muuten olisin ollut kaks ja puol vuotta jatkuvasti parisuhteessa, mutta eri ihmisten kanssa?

Olen nyttenkin kahden paikkeilla mitä teen elämäni kanssa. Painostavaa.
muutenkin olen aivan paskana koko eilisestä ja saan kokoajan kuulla lisää tapahtuneista asioista.
Tuntuu taas siltä että rakkaus painaa kaksi grammaa ja maksaa 40 euroa.



BLAST FROM THE PAST

muistelin juuri asioita joista en ole kirjoittanut tänne ja yksi tarina juontaa mun 15 vuotis synttäriä edeltävään päivään

17.8.2012

oli perjantai. olin autossa faijani kanssa. yritin avata puheenaihetta mutta faija oli aika hiljaisella päällä.
puhuin jostain kokeesta joka meni hyvin ja faija ei vastannut.
kun päästiin himaan, faija ei vieläkään puhunut mulle.
ruokapöydässäkään faija ei puhunut mulle ja siinä vaiheessa aloin epäillä jotain.
kun istuttiin illemmalla sohvalla faijan kanssa kahdestaan (ei meinannut haluta olla ees mun lähellä, kun jos istuin hän nousi ja jos nousin hän istui ihan tarkoituksella) kysyin faijalta että oonko tehnyt jotain väärin?
ainoa mitä sain vastaukseksi oli vaisu ''et..''
kun piti mennä nukkumaan aloin itkemään.
sain taas sen saman olon kun faija oli lähtenyt himasta kun oli pieni ja huusin että haluan isän niin sen aikasten juhlien vieras yritti lohduttaa että isä ei tule.
päästin pirut valloilleen. löin tyynyjä ja purin peittoa mutta siltikään faija ei ollut huomaavinaankaan.
kun olin itkenyt noin tunnin verran faija avaa viimeinkin huoneen oven ja kysyy ''onko hyvä olo?''
''tuolta musta on tuntunut siitä lähtien kun jouduit B1:selle''
sitten faija sulki oven eikä avannut sitä enään.

seuraavana päivänä oli mun synttärit. aamulla faija ei puhunukkaa mulle. ei sanan sanaakaan.
kunnes yhden tai kahden aikoihin mummi, kari, setä ja sedän vaimo tuli kylään.
faija pisti tekohymyn naamalleen ja toivotti hyvää syntymäpäivää mulle.
sanoin kaikille että mun piti käydä vessassa. 
kun menin vessaan rupesin itkemään taas.
tuntu samalta kun faija jätti himan, seuraavana päivänä tekohymy naamalla.
itkin niin kauan sielä että faija joutu lähettää vieraat pois.

hyvää syntymäpäivää.

-ameeba