hyviä ja huonoja uutisia.
pääsin pois B1:seltä kolme kuukautta sitten. jouduin kuitenkin olla kolme kuukautta tutkinta asemalla. sitä aikaa en halua muistella. ainoa vaan että tilanne ei ole muuttunut miltein yhtään sen jälkeen. olo on yhtä hirveä, saan vitun moisia sätkyjä vaikka en ole käyttänyt mitään pitkään aikaan. itse asiassa olen ollut aika raitis muutenkin viime aikoina. mutta silti. täällä seurustelu puolella ei mene senkään paremmin. ihastuksia tulee ja menee, sydän murtuu ja korjaantuu. tuntuu kuin aivoihini piikitettäisiin kokaiinia. hirveät sätkyt ja kokoajan huono olo. voin näyttää onnelliselta mutta en ole. tarvitsen oikeita kavereita... tulen kirjoittamaan vähän useammin tästä lähin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti