Uusi alku (?)

Pitkästä aikaa ajattelin blogia päivittää.

pt. 1. Menneisyys.

Pääsin pari kuukautta sitten pois kipinästä pasilasta, mut pistettiin sen vieressä olevaan kupoliin polille.
Kipinästä oli hyvä päästä pois. Oma huone ahisti liikaa ja huone kaveri joku virolainen joka ei tajunnu mun puheista mitään ja valitti joka yö kun ei saanut unta ja ramppasi ovesta ees taas keskellä yötä. Vittu.

Himaan kun pääsin alku alko mitä parhaiten. Omaan kouluun olin päässy jo aikasemmin ja koulu sujui suht hyvin. Ahh oma sänky ! voisin mennä sen kans naimisiin! ja kyösti mun oma kullanmussu on paras.
Koulussa kaverit vähän kyseli että missäs vitussa mä oon ollu. Nopiasti ne kyllä usko kun kerroin taas hienon tarinan mikä muistutti vähän viime vuoden vaihdetta kun olin B1:sellä. Siitäkin on pitkä aika. Lueskelen silloin tällöin tätä blogia ja mietin miten pohjalla oon voinu olla! Ja ehkä nytten ois hyvä aika kertoo siitä mitä tapahtu viime kesänä, nyttenkun asia ei ole enään niin arka ja itekkin ymmärrän paremmin mitä tapahtu.

(tapahtui siis viime kesänä)
Kävin prometheus leirin juuri kun olin jääny kiinni kaikesta päihde sekoilusta. Aluksi tuntui että tulisin olemaan leirin ulkopuolinen, muttei niin kuitenkaan käynyt. Ystävystyin nopeasti kaikkien kanssa ja sain sydän-ystäviä joita rakastan. Tulin leirillä kipeäksi ja makasin pari päivää omassa sängyssä pelkän paperin, kynän ja suklaan kanssa. Se pisti mut aika pahasti masentuneeks ja tuntu siltä ettei ketään kiinnosta. Paranin torstaiksi ja perjantaina oli rankka päivä tulossa. Puhuttiin perjantaina elämän kokemuksista ja kuten tiiät jos oot lukenu vanhoja tekstejäni, ei oo ollu elämä helppoa. Kaikki itki ringissä. Tajusin sillon etten oo yksin. Silti paha olo ei lähtenyt. Se vain pahensi oloani.

Seuraavana päivänä jäin taas sänkyyn makaamaan. Rupesin miettimään sitä että kun parin päivän päästä palaisin kotiin, mitä olisi tulossa? Koska olin juuri jäänyt kiinni kaikesta päihde sekoilusta. Joutuisinko taas osastolle? Ajattelin etten kestäisi sitä enään. Yksinäisyyden tunne oli tässä vaiheessa niin suuri, että päätin jättää kaiken. Heittää veivin. Vetää itteni jojoon.

Tein lakanasta narun jonka sidoin kerros-sänkyyn kiinni. Pistin pääni välistä ja putosin. Silmissä alkoi juuri pimetä kun kuulin yhden ohjaajan äänen sanovan ''ei helvetti!''. Kaikki pimeni ja hetken aikaa en ollut enään olemassa. Se tuntui hyvälle. Olin kerrankin onnellinen. Se oli kuin olisin lentänyt. ''putoaminen tuntuu hetken aikaa lentämiseltä.'' Se oli totta.

Palasin tajuihini ja herään saman ohjaajan sylistä kun hän itki. Hän halasi minua ja toisti kokoajan ''sä et saa kuolla''. Tajusin sillon mitä en ollut koskaan ennen tajunnut. Minusta välitetään. Olin rauhallinen enkä itkenyt. Olin onnellinen.

Pt. 2. Rakastuminen ja viha.

Kirjoitin blogiini siitä kun olin joutunut kipinään mutten koskaan kertonut sitäkään mitä silloin tapahtui.

Kun eksäni jätti mut, olin taas pohjalla ja sieltä pois pääsystä ei ollut tietoakaan. Vietin kaks viikkoa kirjaimellisesti kaapissa itkien ja kärsien. Mulla ei ollut enään ketään. Menetin kaikki kaverini siinä.
En jaksa nyt selittää siitä hetkestä enempää. Se oli ja meni. Näin se vain on. En enää edes muistele sitä aikaa. Eikä kiinnostakkaan! Vituttaa se mitä tapahtu.

Muijia tulee ja menee näin se vain on. Minkäs teet. Opin sen että ihan turhaan itkeä eksän perään koska ei se mitään auta.

Paransin välit vanhojen kavereiden kanssa ja sain paljon uusia.
Nykyään mä seurustelen onnellisesti ja mulla on terve parisuhde.

 melissa ja mä

Pt. 3. Tämä hetki ja tulevaisuus.

Juuri nyt istun himassa juon fantaa ja kuuntelen SOAD:ia. Hyvä olo. Sain juuri sovittua mutsin kanssa riidan joka on kestäny kaks viikkoo. Kaks viikkoo pelkkää huutoo (onneks pääsin siitä eroon). Välillä pitää katsoo vaan itteensä ja todeta että toinen ei oo syypää kaikkeen.

Pääsin pitkästä aikaa bändiin ja tunne on mahtava! Tästä voisi tulla jotakin! Soitan rumpuja bändissä.

Rupesin venyttämään labrettiani (vaikka melissa onkin sitä vastaan ja vihaa sitä). 

siinä on nyt kaks millinen piikki mut pistän myöhemmin päivitystä sen edistyksestä!

Siinä olikin varmaan kaikki tältä kertaa. Eipä siinä muuta kun kiitos kun jaksoit lukea ja seuraavaan kertaan!

-Ameeba

Parasites~

Mikä on vika kun ei pysty katsomaan rakasta ihmistä ilman että itsessäni syttyy aivan helvetillinen viha?
en tiedä mitä tehdä tälle asialle.


Olen taas osastolla. Kipinässä pasilassa.
Sitä ennen vietin kaksi viikkoa PN1 osastolla jorvissa.
Tarina, jonka takia jouduin sinne on pitkä mutta minulla on nytten aikaa sunnuntai aamuna.


Minulla oltiin aloitettu n. 2kk sitten ADHD lääkitys, olikohan se joku conserta? En muista nytten.
annosta nostettiin viikon välein ja joka viikko tunnuin olevan enemmän ja enemmän sekaisin.
Olin muutenkin aivan paskana, ilman sitä lääkettäkin. Se lääke vain pahensi oloani.

Tätä jatkui muutama viikkoa kunnes lääkepöllyissä käytin väkivaltaa omaa äitiäni kohtaan. Muistan tilanteesta vain sen että hän oli jostain minulle vihainen ja en kestänyt hänen huutoaan. Yritin kuristaa hänet hengiltä.
En ole ylpeä siitä mitä tein. Pikemminkin häpeän itseäni siitä. Loppujen lopuksi poliisit tulivat paikalle ja he huomasivat veri jäljet seinälläni jotka oli tulleet siitä että olin vihaisena lyönyt tiiliseinääni niin kauan kunnes rystysistäni vuosi verta. Sen jälkeenkin jatkoin sitä siihen asti kunnes en enään pystynyt. Kädet veressä kättelin poliisia. Onneksi saimme sovittua riidan äitini kanssa ja ei tarvinnut lähteä asemalle taas.

Tästä tapahtumasta kului 3 päivää ja sama tapahtui faijan kanssa.
Tilanne oli se että minua oltiin pakottamassa lähteä jonkun perhe tutun synttäreille vaikka sanoin ettei henkinen jaksamiseni ollut niin hyvä että jaksaisin.

Minua ei kuitenkaan kuultu ja loppujen lopuksi 185 cm pitkä faijani sylki verta kun olit lyönyt häntä turhautuneena.

Poliisit hakivat minut takaisin äitelle.
seuraavana maanantaina minut tultiin hakemaan koulusta sairaalaan josta minut vietiin PN1:selle.

Oloni on vaihdellut aika paljon tänä aikana.
Välillä on tuntunut aivan mahtavalta.
Kun taas toisinaan haluaisi vain nähdä kaikkien kärsivän.

En tiedä mistä vielä kirjoittaa... Lopetan siis tähän.

Ensikertaan.

inside the eye of fire.

Ensimmäiseksi. Tunnen paljon helpommaksi kirjottaa englanniksi vaikka toistaisin vain samoja kliseitä. Mutten varmaan kirjoita englanniksi.
Toiseksi. Aion päivittää taas viime aikaiset tapahtumat mahdollisimman tarkasti.
Kolmanneksi. Noh, ehkä kolmas on vain kolmas. Hehe olenpas viisas.



En oikein osaa sanoa mistä aloittaa.
Olen aika hyvissä väleissä vanhempieni kanssa vaikkakin faijan kanssa on riitaa jatkuvasti.
Olin Lontoossa ja reissu meni aika hyvin. Ei siitä enempää. Viikko sen jälkeen kävimme ruotsissa näkemässä sukulaisia kymmeneen vuoteen.
Siitä voisin sen verran kertoa että oli tosi mukavaa nähdä ihmisiä joita ei ole nähnyt moniin vuosiin. Vaikkakin lähtö teki pahaa kun tietää ettei nää pitkään aikaan taaskaan. Ruotsissa tuli faijan kanssa otettua pari kertaa yhteen. En jaksa selittää siitä.

Olen löytänyt ittelleni hyvän tyttöystävän. Ehkä tämä kestäisi. Toiveajattelua. Mutta ainahan saa toivoa, am i right ?

Ei mulla muuta kai ole. Viime polttelu kerrasta on joku kaks tai kolme viikkoo en muista?
Ei muuta.

seuraavaan kertaan ~

crossroads

ilmasta krääsää tarjolla.

ottaako vai eikö ota?

seulat päällä joten en viitti mutta tahtosin ihan vitusti!

KUOLEN !!!!

4D

Tulin tuossa lukeneeksi jonkin verran neljännestä ulottuvuudesta.

Teorian mukaan neljäs ulottuvuus on ääretön kopio kolmannesta ulottuvuudesta.
Onko avaruus siis neljäs ulottuvuus ?

ja mitä on neljännes ulottuvuus ?

kolmannesta ulottuvuudesta ei voi nähdä neljänteen ulottuvuuteen järjellä ja logiikalla pääteltyjen asioiden takia.
kolmas ulottuvuus on korkeus leveys ja pituus
neljäs ulottuvuus toistaa näitä kaikkia luomalla ''tesseract'':in.




kuvassa kaikki mitat pysyvät samoina, mutta kuvakulman muuttuessa ne muuttuu.

Esim kuvassa voisi olla 5x5x5x5 kuutio, mutta mitat näyttää optisen harhan takia muuttuvan.

fuck you

"Why not?
 Why would you wanna die?
 Ok, Ok, you have feelings, inside your head, ok?
 I understand that. feelings lead to depression, When you have depression, you have a lonely void inside your heart, ok, and your heart means everything to the world, ok?"

Hei kaikenkarvaiset vittupääni.

Olo ei ole yhtään parempi kuin eilen.

Edelleenkin mua pakotetaan sanomaan että rakastin jotain ketä en rakasta'

Haluun ampuu itteeni ja heittää aivoni pellolle.

Tahon tappaa kaikki kusipäät tästä vitun maailmasta.

Oottakaa vaa ku saan tarpeeks voimaa nii tapan oikeesti kaikki..

Suicide Hotline

"Suicide Hotline, may I help you?"
"Yea, uhh, Well, I'm about to fuckin' kill myself"
"Listen, ya don't wanna do that, okay you don't wanna do that, okay?"
"Im gonna uhhh..."
"There's so many fuckin' reasons why I don't even need to be here anymore, Imma put a slug in my fuckin' head"
"You don't wanna do that, you wanna be on earth, okay?
"Fuck that shit man, I got a gun right now"
"Put it away"
"And I got it right under my chin, man fuck that"
"Take it away from your chin"
"I'm gonna fuckin' blow my head all over the ceiling"
"No, you're not"
"Fuck this shit man"
"Hey, just talk to me, okay?

Hei taas kaikki kaikenkarvaiset vittupäät.

Huono olo puskee sisältä ulospäin, ja meen kokoajan enemmän sisään itteeni enkä pääse ulos tästä ruumiista joka pitää mua vankina tässä mielisairaalassa.

Täällä missä olen, ei ole kuin hulluja. En ole mielisairaalassa. Olen elämässä.

Tätä on elämä.

Tätä on kestettävä.

Mun voimat on loppu ja haluun vaan ysimillisen otsaan..

Ampukaa mut tai teen sen ite..