How else can you explain, how it takes away the pain?

                Nauranko edes ittelleni kun tässä taas uuestaan yritän kirjottaa ulkomuistista kahden viikon tapahtumia. Ei tästä tuu yhtään mitään vaiken ole vielä edes aloittanut.

                Kai sitä pitää jostakin alottaa.

                 Mama, I'm coming home soi ja aika tyhjillä mielin kattelen viime viikkoja. Asioita on tapahtunut niin perkeleesti että helpottaa etten nyt enään lintsaa tästä kirjoittelusta tai muuten jälkeen päin vituttaa kun joutuu kirjottaa vielä enemmän. Helvetti kun ADD iskee ja ei oikeen meinaa ajatus pysyä kirjoittamisessa. 

                 

                 Tossa tota viikko sitten kävi hieman kusisesti... Mut oltiin liitetty yhteen poliisi juttuun jonka takia mut torstaina oltiin tultu hakemaan kello kymmenen himasta. Joo tosiaan kiva kun ei tiedä edes että mitä on tehnyt kun avaa oven ja poliisit merkkeinensä änkemässä sisään kuin mitkäkin varkaat. Juttu selvitetään ja kerron että miten liityn asiaan ja poliisit tekevät päättelyn eivätkä usko mua. Vitun kiva.

                 Pandan ovet paukkui ja matka oli siis pasilan kyttikselle yöksi. Hyi helvetti en halua oikein ajatella sitä... Ei ollu mikään mieleisin kokemus. Painostavia katseita ja armottomia tuomioimisia. Jotenkin huomas sen että vaikka olis kuinka syytön niin kaikkia kohdellaan kyttiksellä täysin armottomasti. Joo tiedän kuulostavani erittäin säälittävältä koska joka toinen stadin teini on ollut putkassa mutta oma kokemus ei ollu mikään viiden tähden hotelli. 

                 Siinä vaiheessa kun multa vietiin puhelin tiesin olevani ihan vitun kusessa. Koska nyky aika on sitä että ei voi elää ilman puhelintaan. 

                  15h ilman unta, tietoa kellon ajasta, tietoa siitä että miten kauan joudun vielä olemaan siellä, tai tietoa ylipäätänsä mistää. Olo ei todellakaan ollut mikään paras. Varsinkin kun syyttömänä jouduin kärsimään siellä totaalisesta tietämättömyydestä ja klaustrofobiasta. Viimeiset puoli tuntia kävelin ympäri huonetta. Yritin purkaa turhautuneisuuttani johonkin järkevään niin yritin rentoutua parhaani mukaan. Mutta ehkä kamalinta tässä oli se että kun ei vaan tiennyt millon pääsee pois sieltä. Ahdistusta pahensi vielä se kun puhelimeni oltiin viety enkä saanut missään vaiheessa ilmottaa pepille olevani putkassa varsinkin kun perjantaina oli tarkoitus vielä nähdä! 

                   Tämän tajutessani mielikuvitus rupesi vähän laukkaamaan. Että mitä Peppi ajattelee? Kello voi olla jo kuus enkä oo vastannu ensimmäiseenkään viestiin. Tuntui siltä kun en näkisi Peppiä enään ikinä. Aivan saatanan kamala olo. asdasdasdasdsdfasdfasdf en tahdo enään kirjoittaa siitä kun tuntuu että ahistus vain palaa.

                    Perjantaina kuitenkin pääsin pois sieltä. Kello oli puoli neljä ja voittaja fiilis. Ulko ilma ei oo ikinä ollu niin mahtavaa! Sain soitettua Pepille ja melkeen purskahdin itkemään kesken puhelun kun kuulin Pepin äänen.

                    Loppu ilta meni loistavasti! Tultiin meille ja oli käty niin käytettiin se hyvin katsomalla miltein koko yö leffoja ja juoden kahvia :) parisuhteen laatu-aikaa! Killer Clowns from outer space ja human centipide. Löhöilyä ja läheisyyttä. Olin vain niin helpottunut että pääsin ulos sieltä ja en voinut lopettaa hymyilemistä!

                   Viime viikko on mennyt löhötessä. Ei mitään ihmeellistä. Paljoa ainakaan.

                  

                   Välillä pitää katsoa itseensä ja todeta että ei voi syyttää muita itsestään.

                   

Eilen näin taas Peppiä! Alku jännityksen yli päästyttyä läheisyys oli parasta ja leikin deejiitä. Heheh. Lähettiiin siitä stadiin takasin ja käytiin barbarosassa syömässä ja helvetin pitsamiehet en halunnu mun pitsaan tomaatteja vaan tonnikalaa.

                    Illalla taas haikeet fiilikset kun piti taas päästää Peppi lähtemään vaikkei haluaisi :(

Muuten musta tuntuu että asiat alkaa menemään tästä lähtien paremmin. Mulla on sellanen kutina :)

Until next time

-Ameeba

idiootti ei unta rakasta

Ajattelin tulla jokseenkin nopeasti kirjoittamaan fiiliksiä ja meininkejä

sorry guys, mulla ei oo nytten yhtään kuvia jolla lätkiä teitä koska puhelin meni huoltoon

                Mistäs sitä sitten taas alottais? eikös se oo se perus kysymys jota varmaan nytten jokaseen postaukseen kirjotan

joskus ei vain tiedä että mistä fiiliksistä kertoisi ekana

nyt täytyy muuten vielä näin suht alussa mainita että koska tablettini näppäimistö on mitä on niin pisteitä ei tule

                Fiiliksiä fiiliksiä, mistä muustakaan kirjottaa tälleen puol kaks lauantai yönä kun uni ei tuu

Voiko pää olla samaa aikaa niin totaalisessa räjähtämispisteessä koko tän elämän ja sen järjestelyn kanssa ja silti motivoitunut kaikkeen?

Sitä tässä nyt ollaan mietitty jo aika kauan

Koulussa oon tänä vuonna panostanu jo aika paljon

Ei oo tullut kuin kaksi luvatonta poissa oloa mikä on aika hyvä nähtynä siihen viime kevääseen kun en ollut koulussa kolmeen kuukauteen kertaakaan

                Koulu stressaa

Pitäis numeroita korottaa ja ettiä opiskelu paikkaa ja jotenkin nyt istua alas ja miettiä mitä aion elämälläni tehdä

En jaksa

Ajattelin pyrkiä johkiin musiikkiteknologi linjalle amikseen koska siihen ois pieni kutsumus, eikö muka joka ikisen pikkulapsen unelma olisi studiolla äänittää jonkun kuuluisan bändin biisejä?

Ongelmana vain on se että ainoo tälleen semi nopeesti katottuna löytyny järkevä paikka on jumalauta nastolassa

Ei yhtään inspais

Kun miettii jotenkin sitä että jumalauta mää nyt oon jo liian eristäytynyt kaikesta sosiaalisesta elämästä niin pahasti että en vain kestä sitä että viikot pitäis maata jossain asuntolassa ja sitten viimesillä taskurahoilla tullaan viikonlopuksi helsinkiin tai minne ikinä meenkään

Ajatus siitä ahdistaa

             Muutenkin kaikki on nytten viime aikoina tuntunut tosi ahdistavalta

En oo oikeen pystyny ajattelemaan selvästi mitään kun piilossa ollut paha olo hyppääkin syliin kuin lemmikki koira jota ei ole nähnyt viikkoon

En osaa oikeen eritellä että miksi mulla on ollut nyt niin paska olo kaikesta

Kun yrittää pitää parisuhdetta pystyssä huomaan vaan että aika usein tukahdutan vaan omat tunteeni täysin kun yritän keskittyä vain toisen hyvään oloon koska loppupeleissä toinen on aina tärkeämpi

Ja kun välillä tuntuu siltä että en oikein saa 100% ymmärrystä kaikessa

(tyhjä olo)

           Yritän, ja yritänkin niin vitun perkeleesti sanalla vittu sanalla

mutta sillon kun jotenkin luulee tai tuntee ettei toinen yritä niin siinä tulee vain sellanen hanskat tiskiin fiilis

           Ja ikävä tappaa ihmistä

Herranjumala nytten kun katson viime alku viikkoon niin jotenkin huomaan selkeän dropin mielialassa niinä päivinä ja se on vaikuttanut koko mun parisuhteeseen

En oikeastaan ees tiiä et mikä muo masensi niin vitusti kun makasin maanantain ja tiistain about koko ajan yksi himassa itkemässä elämän paskuutta

        Niinkun sanoin, ikävä tappaa ihmistä

Yritä nyt jotenkin pitää siinä oman paskan keskellä toista tyytyväisenä

Ei oikeen onnistu vaikka kuinka yrittäis

ja tietenkin se pahentaa vielä enemmän oloa kun huomaa että masennat toista ihmistä ketä rakastat

Se vaan niinkun syö sua niin paljon sisältä että rupee tekemään mieli vaan tarttua siihen fiktiiviseen vaarin metsästyshaulikkoon ja posauttaa paskat päästä pihalle

        Tuntuu tosi oudolta kirjottaa tälleen, en oo niin pitkään aikaan kokenut minkään näköistä droppia niin en oo jotenkin kirjottanut mistään paskoista fiiliksistä ikuisuuksiin

          Hyvä ettei kuitenkaan ole tarvinnut

Nyt jotenkin yritän keventää tätä tekstiä kertomalla että vaikka kävinkin tässä pohjalla viime viikon alussa niin vähän on ehtinyt jo aurinkokin pilkottaa sieltä paskamyrskyn takaa

            Peppi on jotain sanoin kuvaamatonta

Oonko muuten koskaan ikinä kertonut että miten ihmeellinen historia mulla ja pepillä on? En varmaan ja nyt tekee mieli kirjottaa siitä koska haluan vain että tiedät kuka ikinä siellä 60 vuotias pedofiili minun tekstejäni luetkaan

          Tais olla 2010 tai 2011 kun mä näin pepin galleriassa

Jotenkin vaan sokaistuin jo silloin kaikesta siitä mitä mä näin

Näin puhtauden ja täydellisyyden

Ihastuin siis samantien

Muisti pätkii niin en muista tarkalleen yksityiskohtia mutta juttu meni jotakuinkin silviissii että mä rupesin jubaileen pepin kanssa ja jotenkin ihastus vaan kasvoi ja kasvoi kokoajan

           Meillä oli aika nopeasti jo pientä säätöä siinä ja kaikkea tosi siirappista suloisuutta mitä nyt voikaan joltain 13/14 vuotiaalta uskoa

           Puhuttiin kokoajan ja päivittäin

Puhuttiin meidän haaveista ja toiveista siitä että me joskus nähtäs ja että mä lähtisin forssaan jo heti seuraavana päivänä

            Mutta tietenkin aika jotenkin erotti meiät

Se oli kesäloman alkua kun ruvettiin puhumaan ja kesäloma kun loppui niin ei pidettykkään enään niin paljoa yhteyttä

            Välit katosi ja ei kohta puhuttukkaan enään ollenkaan

Kumpikin rupesi seurustelemaan ja mun ja pepin haaveet näkemisestä jäi täysin unohduksiin

             Noin kaks vuotta mä melkein päivittäin vaan tuijotin fäsärissä kun peppi oli paikalla, että uskaltaisinkohan mä puhua sille kun pelkään että se on unohtanu mut, ja mitä suurempaa, meidät

              Hehe, arvatkaapas lapsoset ja kuuskybäset pervot mitä sitten tapahtui?

Mä sain puhelun

Ehkä odottamattomin ikinä

Peppi soittaa

Se tarvii mua hoitaan jotain asiaa X stadissa 

Me nähäänkin

Miettikää nyt ihan oikeesti hetki pieni sitä että miten tällänen pikkuasia joka vaan ohimennen tulee, voikaan vaikuttaa niin paljon?

Tänään sunnuntaina minä ja peppi ollaan oltu kolme kuukautta yhdessä ja en vois oikeesti parempaa toivoa

Kaikki paskamyrskyt osattu väistää ja vaikka välillä onkin ollut huonoja hetkiä niin mitä tärkeintä on se että mun kahden vuoden takainen toive on nyt totta

Joten miksi mua pitäisi masentaa?

Tälläsiä pieniltä vaikuttavia asioita ei edes ajattele kun on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa mutta nyt kun oikeesti pysähdyn miettimään niin mä en olisi missään mielummin kuin tässä tilanteessä ja tässä hetkessä

Anteeksi nyt tulee ne kolme pahaa sanaa jotka voivat provosoida yleensä ihmisiä jotka vihaa mitään teinirakkautta mutta prepare your anus;

Mä rakastan Peppiä

Näihin fiiliksiin on hyvä jättää tämä yllättävän pitkäksi tekstiksi muuttunut palatus kaikesta

Että kiitos ja kumarrus taas kun jaksoit lukea ja edelleenkin, ajatelkaa boksin ulkopuolelta

Ps; onnea minä ja peppi 3kk <3

This world belongs to me

                        Taas tämä normi näky aina kun kirjoitan blogiin. Tyhjä sivu ja tyhjä mieli. Aina pitäisi muistella tapahtuneita eikä muutenkaan jaksaisi välttämättä keskittyä. Turha edes ajatella kirjoittaa jos ei ole inspiraatiota. Nyt kuitenkin yritän tässä pitkitellä kaikella turhalla löpinällä ettei tekstistä tule mitään kolmen lauseen selitystä.

kuva lauantaista.

                        Tosiaan siis Pepperi tuli lauantaina käymään ja pelastamaan ahdistukselta. 

Nähtiin siinä aluks Teemua ja Suskia kunnes sitten tuli lupa ylemmältä taholta ja päätettiin lähteä käymään meillä! Katottiin Breaking Bad:ia ja löhöiltiin pitkään. Aika taas meni aivan liian nopeasti ja kohta olikin jo kiire lähteä stadiin. Oli jotenkin taas tosi terapeuttista niinkuin aina nähdä Peppiä. Nää on nää kaukosuhteen ongelmat mutta minkäs teet kun joudut valita että antaako välimatkan häiritä. Itse olen jo jotakuinkin päässyt sinuihin ajatuksen kanssa etten joka päivä voi olla Peppiä näkemässä joten ei se mua niin häiritse että ollaan kaukosuhteessa.

                        Nyt on pakko sanoa muutama asiaa kaukosuhteista! Koska liian usein yleistetään ettei ne toimi ja on liian aikaa ja vaivaa vaativia. Kyllä siis kaukosuhde välillä häiritsee jos on ollut huono päivä ja tahtoisi vain toisen kanssa löhöömään mutta toinen on 150 km päässä niin kyllä se vähän rasittaa. Toisaalta yhteinen aika saa _paljon_ enemmän arvoa! Ja vaikka Pepillä ja mulla on se jokseenkin pitkä välimatka niin silti musta tuntuu että Peppi on lähempänä muo kun kukaan muu. Joten tästä pääsen ainakin itse siihen loppu tulokseen että ymmärrän että kaukosuhde ei ole kaikille, mutta juuri nyt mua ei häiritse juuri ollenkaan se että olen kaukosuhteessa koska hei, eikö se ole aina sillä tavalla että jos löytää sellasen ihmisen keheen rakastuu, niin sitä tekis sen eteen mitä vain?

                        Mitäs tässä sitten muuta. Lähinnä tää viikko ollu pelailua ja Breaking Badin katsomista. Koko tän viikon ollu vähän kokoajan haikee fiilis mutta kuten aina hengissä ollaan selvitty ilman suurempia paskamyrskyjä! En ole jaksanut pyöriä enään niin paljoa stadissa kun sosiaalinen elämä on vaan siirtyny kokonaan kehä kolmosen ulkopuolelle. Muutenkin välillä häiritsee koko stadin pelleily.

                       Mutta tässä taisi olla tältä kertaa kaikki. Kiitos taas lukemisesta ja seuraavaan kertaan :)

-Ameeba