Ja se sai mun levikset repeemään.

Hei kaikille syys flunssaa poteville sieluntovereilleni (ja ihan terveillekkin ihmisille!)

                     Kuukauden odotetuin viikonloppu on nyt takana ja kaikkine turhine draamoineen, viikonloppu oli onnistunut! Elikkä siis Project X Forssa editioni. Perjantai oli silti paras päivä koko viikonlopusta. Kun lähdin koulusta tajusin että taas viikon erillään olemisen jälkeen pääsisin Pepin luokse. Juoksin nopiaa kotiin hakemaan kamoja ja lähdin niin nopeasti kuin mahdollista (onneksi juoksin, muuten olisin missannut dösän)!

                     Dösä matka tuntui menevän hitaasti vaikka se sitten loppujen lopuksi menikin nopeasti, oli vain tekemisen puutetta ja jännitti! Hihi.

(Siirappi varoitus)

 Sitten hyppäsinkin jo bussista ja näen Pepin kävelevän mua kohti ja se on aina yhtä ihana näky! Halattiin keskellä autotietä ja rutistettiin toisiamme. Vaikka fyysisesti olinkin jo siinä niin mieli tuli vasta perässä ja meni hetki tajuta että pidän Peppiä kädestä :)


                     Okei hävettää mutta en juuri muista perjantai päivästä juuri mitään mutta muistan illan hyvin! Mentiin Pepin takkahuoneeseen, pistettiin patja valmiiksi ja ruvettiin kattomaan neloselta tulevaa Scream 4 (ironia) ja halailtiin ja ihnuiltiin (onko se sana?)

LAUANTAIIIIIIIII WHUUUUUU!

                       Herättiin taas Pepin kanssa vierekkäin ja se oli parasta. Lauantaita oli odotettu. Iidan pibbalot. Sekin päivä vaan jotenkin niinku meni joidenki asioiden hoitamisessa (?). Ilta tulikin kuitenkin aika nopeasti ja ruvettiin valumaan Iidalle. Muistikuvat jää muutamaan kuvaan ja pariin hassuun fläsäriin.

Tässä on järkevimmät kuvat lauantaista! Iidalla on ryhmä kuva kaikista ja se on laiska eikä jaksanu vielä laittaa sitä mihinkään joten pahoittelen kuvien puutteesta :P

Sunnuntai

                           Suu kuin taksin lattia. Oksetti. Levikset repes viime yönä ja pää kipeenä. Siitäkin sitten aamupalalla päästiin eroon ja oli kiva kuitenkin syödä siinä leipää Pepin vieressä! 

                           Sunnuntai meni suurinpirtein kokonaan kadonneiden kamojen ettimisessä (kaikki löyty onneksi!) ja loput ajat käytin hyväksi laatuajalla pepperin kanssa! :)

                              

                           Dösä kuitenkin loppujen lopuksi kutsui ja oli pakko lähteä. Sain dösä seuraa ja vertaustukea ikävään.

                            Tämän päivän olen viettänyt kotona mahdollisen angiinan takia (huomenna pitäisi käydä nielunviljelyssä), ja epämääräisten leffojen kattomisessa.

Kiitän taas lukemisesta ja luethan seuraavankin tekstin?

-Ameeba

Mitä jos elämän tarkoitus onkin juuri tässä?

Miten maailma voi näyttää näin kauniilta?

                      En saanut tänä yönä unta, joten päätin katsoa muutama family guy jaksoa ja miettiä sitten unen saamista uudestaan.

                      Kun katsoin puoli tuntia sitten ulos ikkunasta niin ajatukset rupesivat mylläämään päässäni. Sisäinen runoilija- poika hyppäsi esiin ja mun oli pakko päästä ulos katsomaan maailmaa! Miten Abstraktilta kaikki näyttää! Olen oppinut nauttimaan pienistä elämän iloista silloin tällöin, ja huomaan miten ne puhdistaa mielen. Istuin hetkeksi koiran kanssa tupakalla ja katsoin tätä autojen hälinää. Nämä ihmiset ovat jo lomansa pääte pisteessä. Tuntui tosi oudolta katsoa tätä paikkaa eri kuvakulmasta kuin olen koskaan tottunut katsomaan! Auringon noustessa värit suorastaan häikäisevät ja täyttävät ihmisen hyvällä ololla, ja hetkeksi kaikki stressi unohtuu! En osaa kuvailla paremmin sitä tunnetta jonka äsken koin!

Olin onnellinen

Jäljet lumeen jättää siiven linnuin

Fiilistelyä Post- rockista, mökkeilyä, mielen hallintaa, luottamusta ja rakastamista.

                   Tässä ehkä suurimmat aiheet viime ajoilta. En oo kirjoittanu helvatan pitkään aikaan joten on puuduttavaa ajatella että pitäisi kaikesta kirjoittaa.




                  Pari viikkoa taakseppäin torstaina oli lähtö fiilis. Sotkuma kutsui, ehkä ekaa kertaa odotin sinne menoa koska Peppi tuli mukaan. Ajomatka kesti aivan helvetin kauan koska äite sai kuningas idean ajaa kahdeksan tunnin ''maisema reittiä'' savonlinnan kautta. Hyi helvetti söin savonlinnassa ehkä paskimman pitsan ikinä. Vitun pepen spesiaalit.
                  Heinävedeltä Peppi tuli kyytiin ja yhtäkkiä aika menikin nopeasti ja oltiinkin jo sotkumassa.

Järkyttävä kuva mutta parempiakaan ei ole. Kuvailua piti harrastaa mutta se jäi parempien tekemisten alle eikä sotkumasta olekkaan kuin muutava kuvaa.

            

                    Pari päivää epämääräistä lagausta ja yhtäkkiä Peppi onkin poissa. Sunnuntaina oli haikeet meiningit kun piti Peppi viiä joensuuhun juna assalle. Aluksi ikävä ei tuntunut oikeen miltään kun piti keskittyä kaikkeen muuhun. Iltaa kohden ikävä hiipi hiljaa korvaan ja kuiskasi etten näkisi häntä melkein viikkoon ja seuraava yö tuntui tosi tyhjältä, ei sun kannata, ei kai kannata, mennä yksin nukkumaan, koska yksin tarviit pakkasella monta peittoa.

                     Seuraavana päivänä mentiinkin jo outokumpuun serkkujen luo, siitä ei oikein ole mitään kirjotettavaa. Harri ja Kalle liittyi seuraan parin päivän jälkeen ja me mentiin niiden kanssa Hannun ja Tuulan mökille jossa opettelin sitten Harrin opastuksella ajamaan autoa, hyvinhän se ekaksi kerraksi meni.

                   Viime viikon tiistaina tultiinkin jo takaisin helsinkiin ja ikävä hellitti kun keskiviikkona peppi tuli pariksi yöksi meille. 

Kokeiltiin miun vanhoja takkeja ja oltiin sulosia.

                   Kaljendaalia ja Family Guyta. Siinähän sekin päivä ja yö menikin. Ainiin joo ja Peppi teki meille Corpse Paintit ja mentiin ulos pelottelemaan känniläisiä

                   Aamulla Pepin olisi pitänyt lähteä takaisin forssaan mutta sain mielen muuttumaan ja toinen yö oli melkein yhtä eeppinen. Stadista napattiin Tommi ja Venla messiin ja ilta jatkui mukavasti meillä

Älkää ihmiset vihatko

                 Perjantaina Peppi jatkoi matkaansa takaisin Forssaan ja minä lähdin mökille.

Ugh, Heinin faijan muistokonsertti oli lauantaina enäjärvellä. Halveksuvia katseita ja porvareita. Vihaan Heinin sukua. Onneksi pääsin pakoilemaan niitä omaan mökkiin ja sain rauhaa keskittyä itseeni.

                 Eilen sunnuntaina tulin kotiin ja käytiin Äitin ja Harrin kanssa veneilemässä, se oli hyvää mielen puhdistusta ja pääsin hetkeksi stressistä. 

                 Ilta meni miten meni eikä sille voi oikeen mitään, vieläkin vähän ahdistaa että kävi niinkuin kävi mutta kaikki on nyt kuitenkin hyvin eikä siitä tarvitse stressata. On ihanaa huomata miten paljon oikeasti Peppi välittää ja ymmärtää. Kiitos Peppi.

Lätkäsen tähän vielä yhden pari kuvaa ja lopetan tekstin. Kiitos lukemisesta ja seuraavaan kertaan!

Ameeba.