Brains, why do you keep torturing me?

Onkohan tässä parempaakaan tekemistä kuin kirjotella tänne kello 5.30 perjantai aamuna?
Empä usko

Unet on viime viikkoina jäänyt vähän vähille, syynä on se etten ole käynyt koulussa koska tiedän että ysi tullaan tuplaamaan.
Toisinsanoen kotona on tullu oltua tavallista enemmän.
Kuitenkin nyt oon huomannut että ihminen tarvitsee rutiinin.
On ihan perseestä valvoa kolmeen ja mennä MTV:N Nightvideos:in aluttua nukkumaan ketipinorin voimalla, herätä yhdeltä ja raahaa perseensä jonnekkin missä olisi menoa. Uskokaa mua. Tää on ihan vitun perseestä!

Olo ei muutenkaan ole viime aikoina ollut paras. Olen taas repsahdellyt päihteisiin ja kaikkeen muuhunkin paskaan.
Viime viikko oli kyllä kaikista legendaarisin ja samalla oksettavin.


Maanantaina kokeilin sirkkoja ekan kerran ja yllätyin positiivisesti. Kyllä niiden kanssa sai nukuttua.
Tiistaina meni lisää sirkkoja (en muista kuinka monta) ja yks 36mg concerta. En myöskään nukkunut hetkeäkään koko yönä koska jätin ketipinorin ottamatta.
Keskiviikko oli järkyttävin päivä. Aivan kamala olo. Olin suihkussa aamulla varmaan puol toista tuntia kun yritin kerätä voimia päästä liikkeelle. Päätä särki ku homon persettä ja vatsa heitti volttia. Vapina oli kamalin.
Kun viimeinkin pääsin ylös menin keskustaan ja sain kaverilta marsuja (marzine) luin netistä että kymmenen vetäminen kerralla on aivan liikaa ja joillekkin jo viisi riittää. Joten alotin kolmella. Otin 15 min myöhemmin kaksi lisää ja kyllä siitä aika höpö olo tuli. Visuaalit jäi kuitenkin erittäin lieviksi (pilvet väreili ja zoomi efektiä välillä) , mutta se pisti ramasemaan. Oli pakko lähteä himaan nukkumaan nyt kun kerrankin unta tuli. Heräsin sitten kymmeneltä ja oletin että ois ollut aamu mutta olikin ilta. Joten ketipinori naamariin ja takasin nukkumaan.
Torstai meni vaan oletessa. Ei mitään erikoista. Keskustassa kävin mutta lähin aika nopiasti.
Nyt olen tässä vain yrittänyt nukkua mutta unta ei vaan vittu tule. Olo on sellanen että jos vittu sitä unta ei tule niin tapan vielä jonkun.


Tällästä tällä viikolla. Ensiviikolla meenkin sitten maalle tekemään töitä. Ketipinorit on lopuillaan joten järki varmaan lähtee.

Kiitos taas lukemisesta ja ensi kertaan.

Ameeba.

onnea onnea rakkautta rakkautta vaan~

Miten voi kirjoituksen aloittaa paremmin, kuin linkkaamalla Juju:n Onnea kappaleen?



Noh mistäs sitä alottaiskaan. Elämä on ollu laidasta laitaan heittelemistä ja on se kai vieläkin. Toisaalta olo on nyt niin onnellinen, vaikkei kaikki ookkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Silti onnistun löytämään kaikesta jotain hyvää.

Viime aikojen tapahtumia.

Noh tästä on nyt jo aikaa mutta erosin Melissasta hänen juomisensa takia. En vaan jaksanut enään katsoa kun toinen paskoo elämäänsä.
Kavereita on taas tullu ja menny eikä kukaan tunnu jäävän pysyvästi. Onneksi on Tommi ja Teemu :)
(Nämä kaksi ovat siis parhaita kavereitani. Jos joku tekee jotain tyhmää, muut tekee sen perässä!)

Löysin kesätyön ittelleni vaikkei siinä mitään löytämistä ollukkaan kun kuulin että jos meen maalle tekemään mummolle töitä tienaan n. 200e vähän yli viikon työstä. (Totta helvetissä menen vaikka pitäisi paskaa syödä)

Sitä joskus tahtoo kuitenkin vaan pysähtyä johonkin hetkeen ja ajatella oikeasti miten ihanaa elämä on.
Vaikka olen ulkoisesti kuinka paskana, löydän
kaikesta jotain positiivista

Tällä hetkellä positiivisinta on se että mä sain jotain järkevää ja hyödyllistä tekemistä kesäks.
Myös positiivista on siinä että sain myös jotain mitä odottaa ja odotankin sitä innoissani.
Tällä hetkellä olo on adrenaliini huumaisena onnellisena. Hyvää on tässä myös se että luulin että eräs ois unohtanu mut täysin mutta yllätyksekseni huomasin että siellä on vieläkin se perhonen vatsassa pistämässä hymyn huulille joka kerta kun katson tätä lasia edessäni.  Elämä on ihanaa!

Jaksanko edes tässä onnen huumassa kertoa sitä että oon oppinu säännöstelemään kaman käyttöä. Oon oppinu että kannabis ei oo tehty mua varten. En vaan tykkää siitä. Joskus tykkään ihan fiiliksen vuoksi napsasta yhen conin mutta thats about it. Viime aikoina menny taas vähä liian rankasti niin luulen että pidän nyt eroa kamasta jonkin aikaa ainakin.


Kiitos taas että jaksoit lukea kirjoitukseni ja toivottavasti se sai sinutkin ymmärtämään että vaikka pää olisikin kitkuista kipeä, aina löytyy jotain joka saa sut hymyilemään :)

Ameeba